Katsaus menneeseen vuoteen ja nykyhetki ❤️

Joulun kynnyksellä on hyvä katsoa mennyttä vuotta taaksepäin, millainen vuosi on ollut ja millaisia ajatuksia seuraavaan vuoteen.

Viime joulun alla muistan haaveilleeni muutoksista, pienistä muutoksista työelämässä. Toivoin, että terveyshaasteet selättäisin ja pääsisin harrastuksieni pariin.

Työn muutokset tuli rytinällä. Muistan kun ystäni tägäsi mut julkaisuun, jossa sanottiin "haaveile ja päästä irti, et ehkä sittenkään voi tietää kuinka unelmasi voi parhaiten toteutua" 💕

Mennyt vuosi on ollut henkisesti erittäin kasvattava ja opettava. Olen oppinut, ettei mikään elämässä ole pysyvää, irtipäästäminen vie aikansa.
 Kun vanhat ovet uskaltaa sulkea, uusia ovia kyllä avautuu. Mikään tilanne ei kestä ikuisesti vaikka välillä tilanteet saattaa kestää tuskastuttavan kauan.

Olen oppinut roppa kaupalla kärsivällisyyttä, elämään yhä enemmän hetkessä, luottamaan tietyllä tavalla elämään ja tulevaisuuteen. Vastoinkäymisistä saa voimaa ja ne kasvattaa. Olen oppinut arvostamaan itseä, oppinut että jos ihmissuhteet antaa enempi kuin ottaa, voit tietyllä tavalla olla itsekäs ja olla enempi ihmisten kanssa, joiden seurassa saat parhaat puolesi esiin❤️

Olen kiitollinen kuluneesta vuodesta. Kiitollinen rakkaasta perheestä ja ystävistä. Tällä hetkellä olen mukana yrittäjäkurssilla verkossa ja koen että olen samanhenkisten ihmisten ympäröimänä. Matka on tärkeämpää kuin määränpää. Vaikken tiedä mikä minun ammatillinen tulevaisuus tulee olemaan, olen onnellinen että saan prosessoida haaveet ammattilaisten kanssa toteutettavaksi kokonaisuudeksi.

Olen saanut vuoden aikana ympärilleni kullanarvoisen verkoston, joiden avulla kaikki on mahdollista. Ammatillinen kuntoutusneuvoja oulussa ojensi myös käyntikorttinsa ja lupasi olla lisänä verkostossa. Psykologin juttusille pääsen heti vuoden vaihteessa.

Nautin siis matkasta ja jännällä seuraan mitä vuosi 2020 tuo tullessaan💕

Ihanaa ja taianomaista joulunaikaa kaikille blogin lukijoille 🎅 . Olen kiitollinen ja otettu, että juuri sinä luet tätä 🌟 🤗

#ammatillinenpolku#haaveet#henkisyys#oppiminen#ilovemylife

Pohdiskelua Elämästäni nyt, ajatuksia tästä hetkestä

Täydellinen sää lenkkeillä, pakkasta - 5 ja aurinkokin näyttäytyi☀️

Meillä on kettuterrieri, jonka vuoksi kävelylle tulee lähdettyä päivittäim, usein useamman kerran päivässä. Välillä lyhyemmälle, välillä pidemmälle. Ihminen ei siis ulkoiluta koiraa vaan kyllä koira ulkoiluttaa myös ihmistä. Huomaatta tulee arkiaktiivisuuden minimitavoite, 7000-10000 täyteen. Liputan kovasti terveysliikkumisen puolesta.

Maastopyörä kuume on nostatellut jälleen päätään lujemmin. Ei vain osaa päättää, mikä pyörä olisi sopiva ensipyöräksi. Kuumetta ei yhtään hellitä miehen maastopyörälenkit ja niiden jälkeiset energiapuuskat 🚲 😅 haave saa vielä pysyä haaveena joulun rahanmenojen vuoksi. Mutta olishan se loistava harrastus salitreenien kaveriksi kävelyn vaihteluksi.

Hyppäsin mukaan @katrisyvarinen intuitiivisen kirjoittamisen, elämäni virtaa-kurssille. Vuosi sitten olin mukana ensimmäisellä hänen kirjoituskurssillaan. Kurssin myötä, kirjoittamisesta on tullut rakas harrastus ja blogi syntyi.

Viimeisin kirjoitustehtävä liittyi pohdiskeluun läsnäolosta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Meni pari päiväå asiaa pohdiskellessa ennen kuin tekstiä syntyi paperille.

Olen vasta viime aikoina alkanut löytämään oman sisäisen rauhan ja oppimaan läsnäolon taitoa. Rauhattomuuteen on vaikuttanut kehoon ja mieleen vaikuttaneet asiat, joille on löytynyt omia arvoja vastaava polku.

Olen oppinut organisoimaan asioille  omat hetkensä, siten ettei ne vaivaa koko ajan mieltä. Osaan sulkea somet ja antaa aikaa itselle, ajatuksille ja perheelle.uskoen, että elämä virtaa, vastoinkäymisistä oppii, hyväksyminen ja oppiminen ja irtipäästäminen ja ajatusprosessit saa ottaa oman aikansa, sitten on hyvä jatkaa.

Mielenkiinnolla seuraan, mitä ajatuksia itsestä ja elämästä tällä kertaa kurssin aikana nousee. Kirjoittamisella on hämmästyttävän suuri voima❤️

#läsnäolo #sisäinenrauha#hidastaelämää mää#intuitiivinenkirjoittaminen#löydäelämäntaika

Treeni/fyssari/valmennus juttuja vuosien varrelta

Oon saanu useamman kyselyn koskien mun sali treenausta ja valmennusprosessia niin ajattelin avata niitä hieman.

Treenasin muutamia vuosia sitten salilla aktiivisesti, aluksi saliohjelma millon mistäkin verkkovalmennuksesta ruokavalion kylykkeen. Välillä homma hetken tuntu toimivan ja oli kivaa, mutta sitten aina kroppa kipuili ja joku paikka oli superjumissa, kalorit oli minimissään,niillä just ja just jakso kituuttaa. Kirjoittelen ruokajutuista joskus erikseen.

Sitten 2014 vuonna googlailin kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja löysin ammattitaitoisen valmentajan Optimal Performancen kautta Tampereelta, Sanna Elorannan. Hänen luona kuljin pari vuotta säännöllisesti, niin treeni kuin kokonaisuuteen keskittyen, eli uni, ruoka, arjen haasteet jne. Moninaisten kropan haasteiden vuoksi ohjauduin hänen ohjeesta maitland fysioterapeutti Katille fysio&fitnessille. Hänen kanssa saatiin paljon haasteita työstettyä reilun vuoden aikana mm lavanhallintaan liittyen, vaikka välimatka toi omat haasteensa (400km yhteen suuntaan).

Kuntoutusmatkaan tuli parin vuoden tauko, johtuen haasteellisesta koulusta, rahanpuutteesta ja oys kuntoutustutkimuspolin  käynneistä vaivoihini liittyen.

Salilla silti kuljin, mutta tuli tunne, että mikään ei edisty mihinkään ja tuntui, että tekee enempi hallaa k,uin hyötyä, eikä treenit ollu mielekkäitä.

Sanna valmentaja (joka työskentelee suurella sydämellä, haluaa aidosti löytää ratkaisuja haasteisiin) reilu vuosi sitten sattui laittamaan viestiä, mitenkä mun fyssari asiat, onko ne kunnossa? Oli löytänyt  omt fysioterapeutin vajaan 100km n päästä minusta, josta saattaisi olla minulle hyötyä.

Olin tosi väsynyt kohtaamaan enää yhtään uutta terapeuttia vuosien hyppäämisen jälkeen eri ammattilaisten luona ja mietin tosissani jaksanko.
Oulussa on teetetty jopa painepaidat ja lavantuki,mutta en kokenut niistä olevan merkittävää hyötyä.

Totesin itselleni, että koska kokonaisuus edelleen pahasti on metsässä, kroppa kipuilee jatkuvasti t,0reenit ei suju oikein mitenkään ja kropan hallinnan haasteita piisasi,tämä voi olla se puuttuva palanen, jota ei kannata jättää katsomatta.

Niinpä menin tapaamaan Kokkolan medirexiin Sannan suosittelemaa omt fysioterapeutti Juhani Taivelaa huhtikuussa 2018. Eka käynnistä on jääny mieleen Oma jännittynyt olemus uskooko tää tyyppi mitään, mitä kerron mun ihmehaasteista, ongelmista ja kivuista. Juhani käski mennä slaavikyykkyyn ja olin vajota häpeästä maan alle, kun kantapäiden olis pitäny pysyä maassa, selkä suorana ja mitä nyt kaikkea😅Melkein lensin nokalleni, kun etureidet teki työt ja liikkuvuus oli huonoa.

Tuosta käynnistä on puolitoistavuotta. Viime keväänä sain myös neurologisen fysioterapeutin käynnit. Raijan kanssa tehdään enempi toiminnallisia treenejä ja tasapainoon liittyviä juttuja n 2 kertaa kuukaudessa.
Käyntejä on ollut Kokkolassa 2, 4 tai kuuden viikon välein, miten itse olen kokenut tarvitsevani. Vuoden olin omasta tahdosta pois salilta, koska halusin keskittyä arjessa liikehallintaan ja kotitreenillä vahvistaviin liikkeisiin. Kesällä aloitin treenit uudestaan ja melkein voisi sanoa, että pohjalla käyminen kannatti.

Kun perustusta rakentaa kunnolla,sinulle hyödyllisen ammattilaisen ohjauksessa, sen päälle on helpompi rakentaa. Treeniohjelma on vaihtunut 6-8 viikon välein. On niiin palkitsevaa huomata, että pitkä ja sitkeä työ on kannattanut. Selkä alkaa tuntua vahvalta, niska ja olkapäät ei enää kipuile, liikkuvuus on parantunut, lihasvoima kauttaaltaan parantunut. Tällä hetkellä työmaan kohteena on pakarat ja vatsat, jotta vielä välillä kipuilevan selän kuormaa saisi purettua ja pakara tekisi enemmän arjessakin töitä.

Ja hei, kaikki nämä tulokset on enimmäkseen  sillä että huomioin asioita ja liikeratoja ja kropan käyttöä arjessa ja salitreeniä 2 kertaa viikossa! Lenkkeily ja Vesiliikunta palauttaa ja hoitaa kestävyyspuolta. Paljon on ollut muita haasteita terveyteen ja työhön liittyen, siksi sali ohjauksiin päästään keskittymään vasta nyt täysipainoisemmin kun aiemmin kroppa vaati Juhanin käynneillä myös käsittelyä ja henkistä huomiointia, hengitystekniikan opastusta ja mielen ja kehonhallinnan oppeja.

Prosessi on vaatinut omien ajatusmallien muuttamista ja eräänlaista henkistä taistelua itsensä kanssa jotta kaikki on muuttunut mielekkään rennoksi tekemiseksi kokonaisuutena. Tykkään valtavasti, kun treeniohjelmassa on huomioitu just sun haasteet ja saat ohjauksen liikeratoihin.Välillä jonkun liikeradan kanssa saa hakata päätä seinään mutta siistiä sitte kun sen lopen tajuaa.

Valmentajakin on käyny sen verran tutuksi että prosessi on hupaisaa ja asioita voi sanoa suoraan,"Lopeta, et voi tehä noin, otetaanpa alusta"😅
 Huippua että myös oma urheilullinen mieheni on huomannut, minkä hyödyn sinulle suunnatuista treeniohjelmasta voi saada omia lajeja ajatellen esimerkiksi. Nyt sitten on myös miehellä  kokeeksi treeniohjelma Juhanilta omiin haasteisiin ja saadaan treenata myös kaksin❤️

Myös työ on osaltani vielä kysymysmerkki kaikkien näiden haasteiden vuoksi, millainen työ olisi paras mahdollinen pitkällä tähtäimellä. Mutta sekin nyt siis perinpohjaisesti selvityksen alla.

Moneen kertaan olen sanonut, että rakastan pohtia, kehittää, kirjoittaa ja organisoida, sellaisen työn kun löytäisi:).Innolla odotan, mitä kaikkea uutta tuleva vuosi tuokaan!

Kiitokset ja terkut myös Katille, Sannalle ja optimalille ja Rakkaalle ystävälleni Suville, jos satutte tämän lukemaan, olette olleet merkittävä osa matkallani🤗❤️

(ps. pahoittelut kuvien puuttumiseta, puhelin ei jostain syystä suostu niitä tänne lisäämään, enkä ole keksinyt vielä missä on vika:))

Pieniä askelia suuntaa etsimässä ammatillisella polulla

Kirjoittelin aiemmin blogissa terveyshaasteista, joiden vuoksi olen vaihtamassa työtä tai mahdollisesti alaa kokonaan. Aiempi postaus löytyy https://sisintanikuunnellen.blogspot.com/2019/09/ajatuksia-menneesta-paivystys-urasta-ja.html?m=1


Vajaa vuosi kotona kökkiessä on ollut henkisesti erittäin kasvattava. Paljon on ehtinyt pohtia monenlaista ja muodostelma uusia aivopolkuja omien ajatusmallien muuttamiseksi, turhautumisilta ja epätoivon herkiltäkään ei todellakaan ole vältytty🙏🙂

Suorittajan luonteella on ollut todella vaikea hyväksyä, kun ei voikaan itse tehdä päätöksiä ulkoisista tekijöistä johtuen mm on perhe elätettävänä ja oma terveys kyseessä joten olisi tärkeää löytää ratkaisu, joka pitkässä juoksussa on järkevin.

No, tällä hetkellä tilanne on se, että prosessi edelleen venyy ja elää Juttelin oys kuntoutustutkimuspolin erikoislääkärin kanssa, kun työterveydestä laitettiin sinne lähete. Nyt sitten odottelen aikaa sinne ensin koordinaattorihoitajalle, kevään puolella psykologille, jossa kartoitetaan mitä  mahdollisuuksia voisi olla ja erikoislääkärille.

Ajallisesti prosessi vie kuukausia. Minun luonne ei kestä sitä että vain odottaisin ajasta seuraavan aikaan.Rakastan kehittyä ja oppia, juuri sain ukk instituutin 2 opintopisteen sairaiden ja liikuntarajoitteisten liikuntaneuvonta opinnot päätökseen, mistä koin saavani valtavasti. Toki rakastan myös olla perheen  ja ystävien kanssa ja harrastukset tuo arkeen sisältöä❤️

Niinpä päätin avata yhden oven, yhden mahdollisuuden itselleni lisää mahdollisia uusia vaihtoehtoja psykologilta odottaessa. Ilmoittauduin starttivalmennuksen  yrittäjäkurssille, joka suoritetaan verkossa reilun puolen vuoden aikana.

Pitkäaikainen haave on liittynyt omalla toiminimellä toimimiseen entisen päivätyön ohessa. Olen työstänyt ideaani eri alan ammattilaisten kanssa ja yritysneuvojallakin laskelmia tehty useampaan kertaan. Olen oppinut ja hyväksynyt ettei tarvikkaan tietää lopputulosta. Juttelin opettajan kanssa tänään ja olen löytänyt avukseni myös liikkeenjohdon konsultin ideani työstämiseksi.

Päätin ottaa tämän kiusallisen välivaiheen mahdollisuutena🤓 Olen innoissani että pääsen työstämään unelmaani tai ideaani asianmukaisessa ohjauksessa. Tulevaisuus näyttää pääsenkö elämään tätä unelmaa todeksi😊.

Raija fyssaria lainatakseni, en tipu kuin matolta lattialle jos epäonnistun. Harmittaisi enemmän jos en yrittäisi kuin jos yrittäisin ja epäonnistun. Haluan aina tehdä asiat siten, että olen yrittänyt parhaani. Jos se ei riitä, silloin voi hyvillä mielin kääntää elämässä uuden sivun ja jatkaa erilaista polkua🙏💕
(alempi kuva lainattu netistä)

Onko sinun helppo ottaa apua vastaan vai tarjoatko sitä mieluummin muille?

Onko sinun helppo ottaa apua vastaan vai tarjoatko sitä mieluummin muille?

Itse kuulun jälkimmäiseen. Tähänkin asiaan koittanut opetella hyväksyntää, uusia aivopolkuja ja" aivojen eri asentoa".

Olen saanut todella rutkasti ympärilleni ihmisiä ja ammattilaisia joilla on vilpitön halu auttaa löytämään uusi ammatillinen polku terveyshaasteet huomioiden ja vahva usko sinuun silloinkin kun itse epäilet. se on saanut Kyynelkanavat vuotamaan useampaan kertaan kiitollisuudesta🙏

Mutta kun on hirveä tarve pärjätä itse, on haastavaa ottaa apua vastaan. Herkästi kyllä itse pyrin tarjoamaan auttavaa kättä jos vain suinkin voin, mutta kun osat kääntyy😅joka kerta tuntee jonkinlaista syyllisyyttä kun pukkaa viestiä jollekin, kun ei haluaisi kuormittaa, vaikka kipeästi tarvitsisit neuvoa tai näkökulmaa joltain.Tai tuntee itsensä itsekkäästi kun pitää kiinni omista rajoistaan.

Luulen että osaksi tämä juontaa juurensa joihinkin tilanteisiin, kun on tarvinnut apua, mutta ei ole sitä saanut tai on jäänyt kokemus ettei ole tullut ymmärretyksi tai ehkä jopa jäänyt tunne ettei sanojasi uskota tai sinun toimintakykyyn ei uskota.

En halua ajatella kenestäkään pahaa, vaan ajattelen, ettei kukaan tee sellaista tahallaan vaan joko ei ajatusmaailmat kohtaa, asiasi on sellainen ettei ehkä ole riittävästi ammattitaitoa sitä käsitellä tai terveydenhuollossa jatkuva kiire estää pysähtymästå juuri tämän henkilön kohdalle siten, että empatia ja ymmärrys välittyy ja tarvittaessa etsitään yhdessä mistä sitten avun saisi, jos ei oma taito riittä. Sen on ammattitaitoa. ei tietämättömyyttå

Toki myös omalla herkällä luonteella on merkityksensä, kun on osunut sanat nii syvälle sisimpään että niillä on merkitys vielä pitkän ajan päästä.

Toivoisin, että ihminen kohtaa ihmisen ihmisenä, siten kuin toivoisit itseä kohdeltavan, olit sitten ammattilainen tai muu. Jokainen on ymmärryksen arvoinen💕
#terveydenhuolto #ammattilainen #ihminenihmiselle#empatia #ystävällisyys#ymmärrys
(profiilissa linkki blogiini)

Jos jokin ei toimi,vaihda suunnitelmaa elä tavoitetta:)

Sininen hetki.

Lunta oli tullut yöllä niin paljon että piti etsiä auto lumen alta.

Aamulla bongahti jostain silmiini teksti:"Jos jokin ei toimi, vaihda suunnitelmaa, elä tavoitetta."

Sopii moneen tilanteeseen. Joskus pelko epäonnistumisesta tai vaikeiden asioiden kohtaaminen houkuttaisi vaihtamaan tavoitetta. Mutta jos ei yritä, ei voi tietää onnistuuko ja sitä paitsi, virheet opettaa ja kasvattaa vahvemmaksi.

Suunnitelmien muuttaminen vaatii hyväksyntää ja omien ajatusmallien prosessointia erilaiseksi. Tai voisiko sanoa että aivojen kääntämistä eri asentoon niinkuin eräs vasta asian ilmaisi;)

Yritin viedä entisille työkavereille eilen suklaata piristykseksi joulun odotukseen.en vielä pystynytkään, piti soittaa yksi rakkaista kollegoista hakemaan suklaat ulkoovelta❤️ valtava tunteiden myrsky. Vai liekö pelkoa jostain ? Että olet muiden silmissä epäonnistunut?

Vielä ei ole se hetki. Mutta se tulee vielä. Olen prosessoinut paljon asioita unissa. Kulkenut työkavereiden kanssa unissa tk n käytäviä, ollut useita kertoja holtittomasti ajavassa autossa pysyen kuitenkin tiellä, ollut käytävässä jossa on kaksi ovea eri suuntiin, mutta en tiedä kummasta pääsee ulos.

Uskon henkimaailmaan ja unien johdatukseen. Otan toisinaan joltain selvännäkijältä selvännäkö tai enkelitulkinnan, koska koen että ne antaa voimaa ja vahvistusta milloin missäkin haastavassa elämäntilanteessa.

Oma ajatusmalli on ennen ollut hyvin määrätietoinen ja tavallaan on pitänyt tietää missä on maali😅

Nyt on joutunut opettelemaan että määränpäätä ei tarvikkaan tietää vaan täytyy elää tilanteiden mukaan, muuttaen suunnitelmia, oppien, hyväksyen, vahvistuen ja nauttien pienistä hetkistä 🥰

Ystävykset, Keho ja mieli

Ajatuksia kasaamassa järven rannassa, kaunis pakkaspäivä, Järvi jäässä, puut kuurassa

Psykofyysisyys tulee esille, kun stressaa enempi tai on kiireisempää, leukaperät ja niska menee jumiin ja hengitys on pinnallisempaa, koko keho reagoi jäykkyydellä.

Tietoisesti olen pyrkinyt pois tästä, opetellut tunnistamaan tunnetiloja niiden taustalla ja pyrkinyt pois vanhasta. Ei ole helppoa, mutta opettelen.
Luonto ja hengitys palauttaa.

Olen opetellut pois suorittamisesta, löytänyt itselle mieluisat liikuntalajit, joita  tulee harrastettua, säännöllisesti, pakottamatta, itseni vuoksi. Olen oppinut vaihtamaan salitreenin seuraavaan päivään ja lähtenyt sen sijaan kävelylle luontoon tai lasten kanssa uimaan, jos kroppa tuntuu väsyneeltä.

Ihmisen mieli on jännä. Jos sille sanotaan, että varo tekemästä tätä, ettet tule kipeäksi. Se uskoo sen. Varsinkin jos sanat tulee ammattilaisen suusta.
Tietoisesti alkaa varoa liikettä, kivun pelossa.
Ammattilaisen sanoilla ja kannustuksella on valtava merkitys. Jos taas sanotaan että Hei hyvä, sulla sujuu tuo jo noin, kokeillaanko tätä nyt, tai mietitään yhdessä liikkumismuotoa, jolla kipu pysyy pois, mielekkäällä tavalla. Sisältä kumpuaa usko, että Hei minähän pystyn tähän ja löytyy oma motivaatio kuntoutumiseen.

Ohjeistus liikkuminen kivun sallimissa rajoissa, ei välttämättä ole riittävä ohje. Motivointi ja ymmärrys ja positiivinen palaute auttaa myös kipujaksojen ylitse.silloin kun itse et jaksaisi yksin uskoa, toinen uskoo ja taas saadaan onnistumisia ja uusia tavoitteita.

Ei tarvitse olla urheilija, salliakseen itselle ammattitaitoista ohjausta, valmennusta tai fysioterapiaa. Tavallinen terveysliikkuja hyötyisi valtavasti ammattitaitoisesta ohjauksesta urheiluvammojen ennaltaehkäisyssä, sairauksien hoidossa, terveyden edistämisessä.

Olen hakenut ukk instituutin liikuntarajoitteisten liikuntaneuvonnan opinnoista vahvistusta omille huomiolle ja pohdinnoille. Kiva on ollut huomata ettei ole hakoteillä🤓kiitän omasta prosessista, @omtfysio_juhanitaivela🤗

.
#terveys#valmennus#omtfysioterapia#ukkinstituutti#hyvinvointi#hengittäminen #palautuminen#luonto#terveydenedistäminen#trainer4youravintovalmentaja

"Kuka olet ammattisi alla? "

"someystäväni" ja exvalkkuni @sannamaariteloranta pohti muutama päivä sitten päivityksessään,miten esittelet itsesi ja  minkä verran annat ammattisi, koulutuksesi tai harrastuksesi määrittää itseäsi, millainen olet niiden puolien alla?

Asia jäi kytemään mieleeni.  itse koen omaavani vahvan hoitajan identiteetin. Nyt kun hoitajan ura on ollut vaakalaudalla, on pitäny miettiä omaa identiteettiä vähä niinkuin uusiksi. Mitkä asiat minut tekee onnelliseksi, millainen on oma arvomaailma,mistä hyvä elämä koostuu, millainen olenkaan pohjimmiltani? Salaisia kyyneliä olen vuodattanut, itseäni etsiessä, mutta uskon, että jokainen niistä on tehnyt minusta vahvemman.

Olen määrätietoinen ja eteenpäin pyrkivä jästipää. Haaveilija ja herkkä sielu. Monet elämäntapahtumat ja tilanteet on kasvattanut minut pikkuhiljaa vahvemmaksi. Haluan tehdä asioita omasta tahdosta, en toisten mieliksi. En anna muiden mielipiteiden vaikuttaa tekemisiini, ennen ne vaikutti, nykyisin koen olevani sinut elämäni kanssa. Välillä jotkut sanat ja teot satuttaa mutta osaan rämpiä niistä nopeasti eteenpäin ja uskon aina että kaikella on tarkoituksensa ja kaikesta oppii jotain ja kasvan entistä vahvemmaksi.

Elämä on opettanut että terveys on arvomaailmassa korkealla ja sen eteen voi itse tehdä todella paljon asioita. Perhe ja ystävät on minulle todella tärkeitä ja ihmissuhteiden saralla koen elämäni olevan hyvin rikasta, mistä olen erityisen kiitollinen ❤️🙏 Perinteet esim juhlapyhiin liittyen on minulle tärkeitä.

Rakastan syvällisiä keskusteluja, ne on eräänlainen voimavara, samoin kuin kirjoittaminen. Koen, että aistin herkästi asioita ja tunnetiloja ja tarvin välillä aikaa itselle ja ajatuksilleni. Tykkään että mieltä vaivaavat asiat pitää puhua jonkun kanssa. Tilanteesta riippuu kuka ymmärtää minkäkin asian parhaiten ja kelle milloinki uskoutuu, tarviiko asia puhua halki jonkun kanssa vai onko hiljaisuus sittenkin paras vastaus.🙂

Nyt kun on saanut tai joutunut miettiä elämää uudenlaiseksi, olen huomannut kuinka suuri osa työllä ja siihen liittyvillä keskusteluilla yhteiskunnassa onkaan. Hyvin usein kysellään töistä ja lomista tai Mitenkäs töissä menee. Kätevästi olen pyrkinyt näitä tilanteita viime kuukaudet vältellä.

Tiedän, että olen matkalla kohti jotain uutta, mutta muuttujia ja haasteita on piisannut ja tilanne aina vain muotoutuu. Haluan tehdä asiat järkevällä tavalla, olla niin varma ettei myöhemmin tarvi katua. Haaveet siis edelleen on ja pysyy, olen löytänyt uusia ihmisiä ja ammattilaisia avuksi. ne on sellaisia joita vanhana kiikkustuolissa katuisin jos en pääse edes kokeilemaan. Mutta keinot siihen pääsemiseksi elää ja muotoutuu osittain ulkopuolelta tulevista tekijöistäkin johtuen. 

 Rakastan opiskella uutta, välillä haastavammin esim verkko opintojen parissa, mutta välillä riittää uuden oppimiseksi harrastuksiin liittyvät haasteet tai kirjoittamiseen liittyvä vapaampi, omaa elämää pohdiskelevaa juttu. Olen myös arjessa mielelläni avuksi tai tueksi läheisilleni, jos osaan ja voin, omat rajani kuitenkin tietäen.

Eli kyllä, väitän että ammatilla ja harrastuksilla on suuri merkitys sille millainen olet.

Haastan myös sinut miettimään millainen olet, jos et anna ammattisi tai harrastuksesi määrittää itseäsi 🙂

Yhtä aikaa herkkä ja vahva

• • 
    

    Tänä aamuna lenkkimaastossa oli osittain vaalea peite. Ilma hapekkaan raikas. Joka kerta tutulla lenkkipolulla huomaa jotain uutta ja kaunista, metsän ja luonnon kertomaa.
    
    Herkistyn herkästi pienistä asioista, ystävän lausumista sanoista, onnistumisista, epäonnistumisista, lasten ilosta, pettymyksistä, unelmista, unelmien uudelleen muotoutumista, uusien ihmisten ilmestymisestä elämään, kauniista taivaasta, pilvien muodosta ☁, tähdistä taivaalla 🌟 . Siellä ne edesmenneet rakkaat seuraa maan päällä olevien elämää. ✨
  • 
    Ennen en uskaltanut olla täysillä tällane hömppä, mutta nyt on jo oppinu, että se on kyllä ihanaa! Saa olla aidosti just sitä mitä on, sitähän se maailma on, iloa ja surua, rakkautta ja onnea, ylämäkeä ja alamäkeä💕
    
    Se sisältä kumpuava tunne on niin suurta ja aitoa ettei sitä pysty peittelemään, eikä kannatakkaan.en tykkää kuunnella uutisia enkä lukea pahoja asioita maailmasta. Tykkään elää vähän niinku pumpulissa😅parempi ku ei liiaksi tiiä. Ruusunpunaiset lasit päässä vaan kuljeskelee ja kattelee maailmaa😍
    
    Rakastan pohdiskella asioita psykologisella tavalla, ihmisten käyttäytymistä, miettiä miksi joku käyttäytyy niinkuin käyttäytyy, voisinko tai voisiko toimia paremmin toisella tavalla, olisiko se keveämpi itselle.
  • 
    Jos en ole varma mitä haluan tai mitä sanon, vetäydyn asiasta kauemmaksi ikäänkuin. Annan apinoiden hakata peltiä pään sisällä miestäni lainaten ja palaan asiaan kun olen asiasta varmempi.
    
    Kun mieltä painaa kyllin paljon jokin asia, sitä on vaikea pukea sanoiksi. Silloin tarvitsee aikaa itselleen, ennen kuin voi käsitellä sen itselle, hyväksyä, oppia ja siirtyä eteenpäin. 
  • Joskus elämä kasvattaa meille suojapanssarin – ja sillä on tarkoituksensa. Kun aika on viimein kypsä kohdata kaikki tunteensa, on mahdollista silittää haarniskaansa ja tuntea sitä kohtaan kiitollisuutta."-hidasta elämää sivustolta lainattu.
  • 
    
    
    
    
    
    
    
    

Ajatuksia menneestä päivystys urasta ja nykyhetkeä

Kohta alkaa olla 8 kuukautta siitä kun päivystyksen sairaanhoitajan ura päättyi paria kuukautta vaille 15vuoden jälkeen. Ajattelin tuolloin että olen saavuttanut urallani sen mitä olen vain mielessäni haaveillut. Luonut uraani siihen suuntaan kuin olen halunnut, tehnyt töitä unelmien saavuttamiseksi. Kun loma päivätkin olisi lisääntynyt 38 päivään ja viimeisen koulun jälkeen sain lisää osaamista sovellattavaksi käytäntöön niin  ajattelin olevan haave ammatissani ja tyytyväinen saavutuksistani. Ja olinkin, mutta pienen hetken, toisin kuin olin ajatellut.

Luonne on kuitenkin eteenpäin pyrkivä, haluan kehittää ja organisoida, pohtia ja kirjoittaa. Nyt kun ajattelen tuota aikaa, tuntuu kuin kaikki olisi ollut vain unta. Ehkä olen alunperinkin lähtenyt tavallaan väärään suuntaan ja väärälle alalle? Ehkä en ole riittävästi pysähtynyt kuuntelemaan itseäni, omia arvoja ja omaa luonnetta? Voi olla että kuullosta pöhköltä, mutta kyllä sitä on ehtinyt monenlaista pyöritellä tässä 8 kuukauden aikana.

Fiksu työterveyslääkäri, joka on kyllä ihminen joka tekee työtään täydestä sydämestä ja mielenkiinnosta, oli pohtinut, että jos neurologi olisi aikoinaan sanonut mulle että nykyinen työ ei ehkä ole sinun loppuelämän työ, olisinko huomannut miettiä muita vaihtoehtoja tulevaisuudelle? Hyvä kysymys, mutta mietin että todennäköisesti olisin tehnyt samat valinnat?Kun on oma intohimo ja luonne joka haluaa mennä vaikka läpi harmaan kiven. Tämä lääkäri myös osasi ottaa asiakkaastaan kopin, silloin kun itse ei tajunnut, mistä on kyse.

Päivät kotona on aika samanlaisia, mutta niihin on löytänyt oman sisällön kun kevään jälkeen voimat on pikkuhiljaa palannut ja veriarvot kohentuneet. fysioterapiat ja jumpat vie oman aikansa, lenkkeilyä, ystäviä, lapsia kouluun,ammatillisen kuntoutuksen työstämistä. Nyt käyn verkossa sairaiden ja liikuntarajoitteisten liikuntaneuvonta kurssia, mikä on kyllä todella mielenkiintoinen, saa pohtia samalla myös omalla kohdalla miten suuri merkitys liikunnalla ja omalla motivaatiolla ja asiantuntevalla neuvonnalla ja tuella on ollut.

Olen kiitollinen että sain kokea tuon päivystyksen hoitajan uran. Se on opettanut paljon ja ilman sitä kokemusta olisin suurinpiirtein ihan eri persoona:) olen oppinut lukemaan ihmisiä ja puhumaan paljon, olen saanut tutustua loistaviin eri alan ammattilaisiin vuosien varrella ja uskon että monien heidän kanssa pidetään yhteyttä jatkossakin, osan kanssa enemmän, osan kanssa vähemmän, osan kanssa enempi ajatus tasolla, kiitollisena yhteisistä työ hetkistä.

Paljon hyviä hetkiä, paljon raskaita hetkiä, paljon kiirettä, oli myös rauhallisia hetkiä ja hauskoja hetkiä. Esimerkiksi on jäänyt mieleen kun jäi lomalle kerran viikonlopun päivystys vuoron jälkeen. tehtiin työkaverin kans maskotti, leikattiin lehdestä kasvot, kipsistä kädet, suojaessusta ja tutkimuspöydän paperirullista vartalo, keikkalääkäri tuli päivystää, jota ei ennen oltu tavattu. Tuli etsimään hoitajia kun oli kysyttävää,  yllätti meidät maskottia rustaamasta.hetken hävetti, mutta Hän tuli kuitenkin innoissaan mukaan, Hei laitetaanpa tää vielä näin ja tää näin😂sitte seuraavan aamun hoitaja löysi maskotin tutkimuspöydältä 🤭

Uskon että löydän vielä uuden suunnan haluamaani suuntaan. Sain kevalta oman kuntoutus asiantuntijan, jonka kanssa voi pohtia mahdollisuuksia ja joka tietää kaikki paperi asiat ja tukiasiat yms. Sydän tietää minne haluaa mutta keinot toteuttamiseen vaatii vielä työstämistä.muutamia verkkoja niin sanotusti olen veteen heitellyt, nähtäväksi jää tarttuuko niistä jotain.

”Sinulla on aivot päässäsi ja jalat kengissäsi. Voit ohjata itsesi mihin suuntaan vain haluat. Olet omillasi ja tiedät mitä tiedät. Sinä olet se, joka päättää mihin suuntaan lähdet.” — Dr. Seuss, Oh the Places You’ll Go

                       Tämä kuva jäi viimeiseksi kuväksi päivystys hoitsuna😊syksyn kelit ja luonto❤️

Pettymyksiä ja ylösnousuja

Lupasin kirjoittaa kun saan päätöksiä pääsenkö toteuttamaan ammatillista kuntoutusta haluamallani tavalla. Alustava päätös tuli, enkä pääse etenemään vieläkään minnekään. Odotukseni oli jo aika korkealla, mutta kevalle täytyy olla varmuus että itsensä elättää ennen kuin ajatusta aletaan tukemaan ja ammatillisuus rakennetaan terveyden ympärille.

Pettymys oli aika kova ja  ja ajattelin ensin etten kirjoita mitään.taas tuli myös todettua että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus koska niska meni ihan jumiin niin että käsikin on kovalla säryllå. Näin on tehny ennenkin kun tarpeeksi stressaa tai tympii😬. Pari päivää asiaa sulateltuani sisu kuitenkin nousi ja sydämen ääni vielä lujempaa siitä että jatka vielä. Koko ajan on muutenkin ollut fiilis että kurkotankohan kuuhun haaveillani. Sopivasti ystäväni @merkkuhelena kirjoitti blogissaan että jos kurkottaa kuuhun voi pudota tähtiin. Siinä toivossa vielä elän että tähtiin jään, enkä mätkähdä rytinällä maahan asti😉

Aloitin sitten tänään ukk instituutin sairaiden ja liikuntarajoitteisten liikuntaneuvonta verkkokurssin 2 opintopisteen verran. Ja otin yhteyttä jälleen unelmiani koskien muutamaan uuteen kontaktiin toivoen, että niistä poikii jotain uutta ajatusta jatkoon.
Kyllä, mielessä on käynyt luovuttaminen monta kertaa, välillä vaan tuntuu ettei yksinkertaisesti löydy ovea joka olisi tarkoitettu mulle avattavaksi. Mutta jostain kumman syystä sisin ei anna rauhaa periksi annolle. Eikä tässä nyt ole kuitenkaan kyse kuin työelämästä, onhan elämässä suurempiakin asioita ja isompia ki suruja ja pettymyksiä. Toki eihän toisten suruja ja pettymyksiä voi verrata toisiinsa. Kaikilla on omansa ja kaikkien kokemukset ja tunteet on sallittuja.

Ystävät, kanssakulkijat, kollegat ja ammattilaiset ja vertaistuet ovat kyllä olleet niin kullanarvoisia tämänkin polkuni varrella että en voi koskaan sanojeni avulla tuoda sitä kiitollisuutta  mitä sisimmässään heistä koen❤️miettinyt myös paljon sitä että onneksi sitä ilmeisesti on elänyt elämänsä ja ihmissuhteensa siten, että apua ja neuvoja ja tukea tuntuu löytyvän niin nykyisiltä, uusilta kuin menneisyyden ystäviltäkin, kiitos, minun sydän muistaa ja täyttyy kiitollisuudella, samoin kuin tämän blogin lukijat ja kommentoijat, sanat ja ymmärrys merkkaa paljon❤️💕🤗

Kiitos kun sain purkaa ajatukseni. Vaikka iloisemmista asioista onkin kivempi kirjoittaa. Ei muuta kuin kohti uusia pettymyksiä ja ilonpilkahduksia. Onneksi luonto ja metsä tuovat tietynlaista tasapainoa ja ihana perhe ja lapset tuo arkea ja iloa päiviin❤️

Elämä on laina

Kävin eilen ensimmäisen kummilapseni 18 vuotissynttäreillä. Olen kiitollinen kaikista kummilapsistani ja tietysti myös muista tärkeistä ystävistä, joiden elämään saan kuulua. Jännä tunne, tuntuu että ite on aina yhtä nuori, mutta kummasti tuo nuoriso muistuttaa siitä että kyllä elämä on eteenpäin vierinyt😊haikeaa, mutta kiitollista 🙏❤️

Kaikki on loppujen lopuksi elämässä lainassa. Aikanaan lapsetkin muuttavat omilleen, toivottavasti mukaan heille eväät, joilla löytävät oman paikkansa elämässä.

Ihana seurata oman elämän nuoria, joilla on selkeä päämäärä, jota kohti haluavat kulkea ja nuoremmilla omat mieluisat harrastukset, joista todella innostuvat.

Elämä koostuu unelmista Välillä ne muotoutuu uudelleen aiemmasta koetusta jotain oppineena, jos jokin ei tunnukaan omalta, aina löytyy uusi oma suunta. Kaikkien haaveiden ei ole tarkoituskaan toteutua.

Kuluva vuosi ja vuosien varrella sattuneet tapahtumat ovat muistuttaneet siitä ettei mikään elämässä ole pysyvää ja eikä mikään maallinen omaisuus tuo onnea. Vaikka jokin sinulle tärkeä tai merkityksellinen asia tai ihminen viedään pois, ei elämä lopu siihen vaikka hetkellisesti voi olo olla epätoivoinen ja surullinen.

Välillä Rakkaita poistuu elämästä jatkaen matkaa pilvien hattaroilla. Itse uskon että hekin jatkavat elämässäsi mukana sydämestä käsin ja seuraavat elämääsi jostain kauempaa.

Joskus unien mukana saa tavata pienen hetken näitä edesmenneitä tärkeitä ihmisiä.

Onni asuu hetkissä joita saa elää ja joiden muistot kätkeytyy sydämeen❤️

Odottavan aika on pitkä ja..

.. Kaikkeen paskaan tottuu😆🤭

Näitä tässä tullu mietiskeltyä viime aikoina. Odottaminen on kasvattanut mun kärsivällisyyttä hurjasti. Oon sellanen että pitäis saada asiat hoidettua loppuun tai ainakin jollain tapaa viedä asioita eteenpäin.

Sitte ku et voikaan enää tehä asioille enää ite mitään, odottaa vaan mitä toiset päättää puolesta niin voi herrajesta ku on vaikea olla 😅puhelin on koko ajan täysillä ettei vaan jää viesti tai sähköposti tai puhelu kuulematta😂tällä viikolla siis luvattu jotain kuuluvaksi.  Minä luonteelleni mittää maha, vaikka oonki oppinu ottaa monet asiat rauhallisemmin kuitenkin.
Ja luottamaan tietyllä lailla, että kyllä ne asiat aikanaan selviää. Kuitenki kiitollinenkin olen kaikesta kokemasta ja oppinut olen hurjasti niin elämästä kuin itsestänikin🙏 Olen opetellut keskittymään hengittämiseen, mitä Juhani fyssari on opettanut alusta asti. Ei oo muutes höyrypäälle helppoa. Vieläkään. 😅

Odottaminen on siis toisinaan piinallista. Joissain tilanteissa Odottaminen on aikaa omille ajatuksille tai keskittymistä siihen tilanteeseen mitä odotat. Tykkään olla ajoissa, jos olen varannut ajan jonnekin, viime tippa ei sovi mulle, tulee pahalle tuulelle siitä kiireen tunteesta😃

Ja sitte aihe kaikkeen paskaan tottuu. Olen kauhea äiti, mutta vasta käytin tätä kun maistatin lapsellani uunissa paistettua kesäkurpitsaa ja hän tuumasi nyrpistyneenä, että en oikein tykänny. Lipsahti puolivahingossa että "kaikkeen paskaan tottuu, syöt kato vaan, niin oppii tykkäämään" 🤭Äiti! Naurahti lapsi,no onneks ne äitinsä tuntee ja tottahan se ny sillee on😉

Fyssari asioissa tää on tullu esille mm. Tasapaino asioissa. Neurologiseen vaivaan ja osaksi myös tules vaivaan liittyen tasapaino on ollu nii huono että en kerrassaan oo onnistunu Steppilaudalle askelluksessa, mikä monelle muulle on itsestään selvyys. Mutta kun sitä on treenattu ja treenattu ja treenattu  niin Raija kuin Juhani fyssarin neuvoilla ja tsempeillä, nii onpahan alkanu sujumaan ja päästy seuraavaan korkeustasoon🤓eli jos ei edes yritä tehä niitä asioita missä on paska, ei voi päästä eteenpäin 😎oikeasti. Välillä ihan Hel..tin ärsyttävää ja niinku hakkais päätä seinään😬 Mutta se tunne, kun huomaat edistyneesi on jotain niin hienoa, ihan ku olisit voittanut lotosta tai saanu lapsena jonku huippu mieluisan joululahjan😆

"Katse eteenpäin ja suupielet ylöspäin,tee vastoinkäymisistä voimaa.." laulaa

 Elastinen eteen ja ylös kappaleessaan.Sanat tuossa biisissä antaa asennetta

Ja muistuttaa myös, että monesti "pahin vastustaja katsoo sua peilistä, se haastaa

 ja pyrkii pään pos kääntämään" Mutta kun kulkee sitä tietä, mikä itsestä tuntuu hyvältä, ei murehdi menneitä, antaa saatujen arpien muistuttaa siitä, että olet vahvempi kuin arven aiheuttajat ja kelpaat juuri sellaisena olet, tulee iloinen mieli ja luotto tulevaisuuteen 😎

                                                     Ihana syksy ja uus pipo nettihatusta😊

Kannattaako haaveistaan luopua?

Minulla on ollu pitkään haave, liittyen tulevaisuuteeni ja työnkuvaani. Olen tehnyt paljon töitä sen eteen, että olen selvitellyt voiko haavetta yrittää todeksi. Olen soitellut lukuisia puheluita eri alan ammattilaisille ja kysellyt mielipidettä ja ajatuksia. Kukaan ei ole tyrmännyt, on antanut ajatuksia ja ideoita joiden pohjalta olen taas työstänyt lisää. Siitä huolimatta haave ei ole ottanut tuulta purjeisiin ja täytyy sanoa että välillä kyllä luovuin jo toivosta. Vaikka yritin ja yritin aina tuli seinä vastaan.

Välillä olen etsinyt ihan uutta alaa, johon terveydentilani sopisi. Olen käynyt läpi kymmeniä ja taas kymmeniä ammatteja ja koulutuksia, mutta mikään ei tunnu omalta. Tradenomi, merkonomi, koodari, psykoterapeutti, kirjanpitäjä, analyytikko, sihteeri, vakuutusmyyjä, jne jne jne. Mutta ei, ei löydy sopivaa. Välillä ajattelin että annan olla kun ei mikään onnistu ei sitten jään varmaan loppuelämäksi kotiin.

Mutta kun se eteenpäin pyrkivä luonne. Jotenkin niin turhauttaa että ei tämä voi näin mennä. Kyllä mulla aivot pelaa vaikkei muuten aina mikään pelaiskaan😅No taas sain uuden asiantuntijan rinnalleni, joka kannusti uskomaan alkuperäisiin unelmiin. Niinpä olen jälleen etsinyt uusia juttuja, lokeroinut ajatuksia, opiskellut lisää, kaivellut lisä tietoa. Oikeasti tämä haaveeni on intohimoni ja se ääni, mitå sydän sanoo. Ja se sanoo että elä luovuta, yritä vielä. Varmasti vanhana kiikkustuolissa harmittelen jos annan periksi enkä edes yritä ja käännä kaikkia kiviä eteenpäin pääsemiseksi.

Ja toisaalta, niinhän olen tehnyt itsenikin kanssa, kulkenut vuosia eri asiantuntijoilla ja vasta nyt ne on oikeat tyypit ympärillä. ❤️Se onkin ollut positiivista tässä kotona olo ajassa että treenit kulkee, kroppa rakentuu, kunto kohenee, neurologinen fysioterapia yhdessä omt fysioterapian kanssa toimii, tietysti oma motivaatio ja oma liikkuminen on ensiarvoisen tärkeää, mutta harppauksilla hommat on edennyt. Askelia piti taaksepäin ottaa mutta nyt on tullut isoja askelia eteenpäin😎
Ens viikolla tåytellään taas papereita ja odotellaan pari viikkoa eteneekö unelmat, toivottavasti jossain vaiheessa tulee tilanne, että saan kertoa niistä pikkuhiljaa tarkemmin täälläkin😊

"Usko unelmiisi. Unelmiin kurkoittaminen ja niiden työstäminen, saattaa olla elämäsi paras seikkailu" 😊

"äijäblogi"

Ollaan käyty usein miehen kanssa keskustelua äijäblogi tekstistä kun käydään sellaisia herttaisen ärsyttäviä inttelyitä tietyistä samoista jutuista😅😇

Mistähän sitä aloittaisi. Noh. Melko usein kun jutellaan jotain asioita, tulee välissä hetken hiljaisuus, minä ajattelen että nyt hän pohdiskelee jotain asiaan liittyvää syvällistä ja kysyn:mitäs sun päässä ny liikkuu?"ei mitään, apinat siellä vaan peltiä hakkaa" 😂Just joo se niistä suuremmista isoista ajatuksista, Mäki halusin oppia useammin otetaan ton apinat hakkaa pään sisällä peltiä fiiliksen. 😉🐵🐒

Entäs sitte kun ollaan lähdössä jonnekin, 2 aikuista ja kolme kouluikäistä lasta ja kotona asuu myös kissa ja koira. Mies nakkaa lähtiessä reppuun omat tamineet menee autoon odottaa, lähtiessä kyllä tapaa tarkistaa ovet mutta ihmettelee missä vaimo viipyy. Vaimo huolehtii omat tavarat, huolehtii yhdessä tyttöjen kanssa että kaikilla kolmella on riittävästi vaatetta mukana plus muut henk koht tärkeät jutut, huolehtii että eläimillä on ruokaa, kissalle ja koiralle hoitajat, on varannut majoitukset ja pitää huolen että on matkakassaa. Voi olla että jossain välissä pinna on käyny kireänä ja sitä mies ihmettelee, miksiköhän 😂tuhat ja sata asiaa muistettavana.

Samoin mitä nyt lapsiperheessä on neuvoloita, arviointikeskusteluja, Wilma viestejä, koulu lääkäreitä, partureita, joskus kysyn voisit sinäki huolehtia tai ladata Wilman puhelimeen kun kaikkien viestit koulusta sinne tulee, mies vastaa No mitä minä sillä, onhan se sulla kerrot sitte vaan mitä sinne tulee ja laitat kalenteriin jos menoja on. Nii - i sellastahan se on näppärää. Äitit osaa kätevästi koordinoida kaiken kotona tarvittavan😂siis meillä tää on jo vitsi, sitte ku vähä on takakireyttå ilmassa, mies läpyttää lempeästi persuksille että elä nyt, kyllä ne asiat siitä hoituu 😃🙈

Entäs sitten syömispuoli. Ite koittaa syyä lautasmallin mukaan viis tai kuus kertaa päivässä, joka ruualla jotain värikästä jne. Toinen ei kato ollenkaan mitä suuhunsa laittaa, vetäsee kerralla useamman makkaran ja hetken päästä vielä vähä lisää. Miehen mielestä oliivi on vihreää ja terveellistä, ketsuppi samoin😅kumpikas nåyttää siltä että makkaroita menee, no voin kertoa ettei ainakaan mieheni, aina samassa hyvässä kunnossa söi ja liikkui miten vaan.

Välillä voi olla pinna kireällä mutta onhan se hauskaaki. Ja ku on kyllin kauan ollu yksissä on hauskaa ku menee eri aikaan kauppaan, sattumalta tuodaan samat asiat kaupasta ja unohetaan kaupan hyllylle samat asiat ❤️👨 👩 ❤️

Voiko toisen ihmisen tekemisiä tai päätöksiä arvostella?

Kuulin sattumalta kahden eläkeläisen juttelun, tuttava oli kuollut yhtäkkisesti  ja toinen oli kuullut tai tehnyt omia päätelmiä siitä että edesmenneen oma urheilullinen harrastus oli tälle liikaa jonka vuoksi tuli äkkilähtö. Toinen tunsi kaverin ilmeisesti paremmin ja sanoikin aika painavasti että sillä ei ollut mitään tekemistä asian kanssa, oli lähdön aika ja ilmeisesti tiesikin asiasta enemmän vastatodetuista sairauksista ja muusta.

En sano että itse olisin mikään laupias samarialainen mutta en tykkää että arvostellaan toisten tekemisiä, ulkonäköä, elämäntapaa tai arvomaailmaa. Usein vielä siten ettet tunne ollenkaan riittävästi toisen taustoja mutta on vara mennä sanomaan, että kylläpä tuokin on kaiken helpolla saanut, tai kyllä luuli itsestään liikoja ja noin vaan kävi tai kylläpä tuokin on päästänyt itsensä huonoon kuntoon tai neki vaan hakee taloudellista apua sieltä vaikka elelee muuten leveästi.

Kukaan toinen ei voi tietää mitä taustoja ja kärsimyksiä taustalla on. Iloisemmankin hymyn taakse voi kåtkeytyä valtava määrä surua, huolia, taloudellista huolta, työttömyyttä, omaa sairautta tai läheisen sairautta, perheväkivaltaa tai alkoholismia, masentuneisuutta tai ahdistuksen vuoksi lukuisia unettomia öitä.

Jokaisen tulisi keskittyä elämään omaa elämäänsä,ä Jos on varaa arvostella muita, ehkä on aika katsoa itseä peiliin.

Oudolle ihmiselle ei välttämättä voi mennä sanomaan että mietipäs kuule mitä puhut mutta ystävälle voi sanoa rakentavasti että kuinka noin ajattelet tai mitäs jos sattuisi vastaava omalle kohdalle ja ystävälliseen sävyyn keskustella asioista, jotta näkisi asian toisenkin puolen. Joskus toisen ihmisen rakentava kommentti voi olla silmiä avaava hetki, jota ei ehkä ole itse vaan huomannut, väsymykseltään, kiireeltään tai muuten on nähnyt asiasta vai yhden puolen.

Kukaan muu ei voi nähdä toisen sielujen syvyyksiin, eikä ole tarve toisen hyväksyntään. Riittää, että olet itse onnellinen, sinun on hyvä elää ja olla omaa tietä kulkiessasi vaikka saisit toisten ihmisten arvostelevia katseita tai kommentteja osaksesi❤️

Meillä on erään ystäväni kanssa sopimus, että jos on vaikea joskus myöhemmin hyväksyä omien lasten tekemisiä tai päätöksiä, voidaan purkaa huolta toisille mutta ei tuomita vaan tuetaan ja kuljetaan rinnalla. Näin myös haluan tehdä muiden tärkeiden ja rakkaiden läheisten kohdalla, ymmärtää, tukea, hyväksyä, tarpeen mukaan rakentavasti keskustella mutta ei tuomita❤️

Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja elää oman elämänsä iloineen ja suruineen. kukaan muu ei tiedä toisen elämäntarinaa, eikä sen vuoksi ole vara mennä arvostelemaan. En Usko, että aina ihmisten kommentit olisi pahalla sanottuja mutta ehkä ajattelemattomuuttaan kuitenkin. Kun ehtisi ajatella ja katsoa syvemmälle sanojensa taakse, voisi välttää toisen sanojen aiheuttamalta  mielipahalta ❤️

Voiko tavallisella pulliaisella olla valmentajaa ja mihin sitä tarvitaan😃

Mua on kauan jotenki häirinny ku joka tuutissa puhutaan urheilijavalmennuksesta, personal trainer palveluista yms joista saa sellaisen käsityksen että ne on tarkoitettu kovaan kuntoon pyrkiville tai urheilijoille, joilla on kovat tavoitteet kilpailuun valmistautumiseen.

Mutta voiko sitte tällasella tavallisella pulliaisella olla valmentajaa tai mikä on sopiva nimitys. Kun kerron kåyneeni omt fyssari juhanilla medirexissä säännöllisesti jollekin, niin usein kysytään millaisia juttuja siellä tehdään tai joku kysyy ootko ottanu hältä ruokavalionki tai vetääkö hän sulle treenejä.

Mun mielestä sana valmentaja tai personal trainer on väärä sana kuvaamaan prosessia. Myös fyssari tai omt fyssari ei kerro mitään siitå kokonaisvaltaisuudesta, mitä palvelulta saa. Juhanilla on tittelit lisääntynyt mun kohdalla sitä mukaa ku on yhteistä taivalta reilun vuoden taivallettu joka ei oo ollu hirveen ruusuinen ja helppo mutta Juhanin lehmän hermot on venyny ja oma kärsivällisyys on kasvanut, titteleitä on omt fyssari, henkinen valmentaja, ravintovalmentaja, personal trainer, psykologi, ammativalinnan ohjaaja,mielen hallinnan rakentaja ja Herra ties mitä muuta😂🤔

Eli sanoisin että mulla on oma kokonaisvaltainen  oppi-isä, josta saan kaikki palvelut saman katon alta. Nyt ollaan päästy jo sali ohjelmiin asti kun ensimmäinen vuosi meni haasteita ratkoessa,  kotitreeneillä heikkouksien ja totuttujen liike mallien purkamista, työn aiheuttaman kuorman vaikutuksesta kroppaan yms. On niin hieno fiilis kun huomaa edistyneensä, kivut on helpottanut, minä alan hallita kroppaa eikä kroppa minua. Kelle tästä kiitos kuuluu? Juhani meinas että minä oon työn tehny mutta kyllä oon sitä mieltä että se on fifty fifty, kun Löytää itselleen sopivan koutsin,omt fyssarin elämäntapaohjaajan, mikä hitto se sitte onkaan, jonka kanssa ajatusmaailmat kohtaa, valmennussuhteen jatkuessa luottamus syvenee, uskaltaa sanoa puolin ja toisin jos joku ei toimi, mietitään yhdessä mikä voisi toimia paremmin.

Välillä on tarve avata Nilkan, jalkapöydän, niskan tai millon mitäki Jumia mutta kun käynnit on säännöllisiä ei liikkumiseen tule kipujen tai jäykkyyksien vuoksi taukoja. Ja on ihan super vapauttavaa kun joku tuntee sun kropan niin hyvin että kun joku paikka krenklaa, voit laittaa viestiä mistähän johtuu kun vaikka olkapää kipuilee nii kohta tulee vastaus No sulla on liike lähtee sieltä ja pitäis olla siten, että tee niin ja vältä tätä😃tai kun pitkäaikaisen stressi kuorman jäljiltä kroppa on vaatinut uudelleen tottumista kuormittumiseen ja haettu rajoja on ollut helppo kysyä että mitenhän tekisin nyt ja saat vastauksen ja mielipiteen, ite toki aina päätän kuinka toimin. Myös työasioihin olen saanut täyden tuen ja oon saanu lainata Juhanin tuntemia ammattilaisia 😊

Eli tavoitteet elää tällasella tavallisella pulliaisellakin koko ajan, välillä ne on kropassa välillä treenissä, välillä työssä, välillä mielenhallinnassa jne, koko ajan edetään jossain, joku osa alue haastaa mutta elämäntilanteen mukaan mennään ja tavoitteita tarkennellaan onnistumisista iloitaan, haasteille etsitään ratkaisuja. Mussa ei oo mikään normaalia, että haasteita piisaa😉mutta niin on varmasti monella muullakin, toisilla enemmän, tai toisilla våhemmän😊

Eli mitä halusin sanoa:jos tuntuu että jollakin elämän osa alueella tarvitset tukea, elä epäröi etsiä oikeaa ihmistä tueksesi. Aina ei välttämättä ensimmäinen ammattilainen ole sulle oikea, meinaan joku tarvii enempi fyssarin neuvoja toinen ravintovalmentajan, kolmas psykoterapeutin, joku personal trainer In jne. Saman ammattinimikkeen edustajissakin on huimasti eroja, kaikilla on omat mielenkiinnon ja osaamisen kohteensa. Nimikkeet voi olla harhaan johtavia, aito mielenkiinto työhön ja kokonaisvaltainen hyvinvoinnin tukeminen näkyy työskentelyssä. Yksin pääsee tiettyyn pisteeseen, kaksin voi päästä pienin askelin jonnekin mistä et yksin ole osannut kuin unelmoida😎☀️😊

Helppoa elämääkö? 😉

On se tämä nykyaika näppärää ja kätevää. Meille on tullut tavaksi tässä muutaman kuukauden aikana tilata k supermarketista verkkokaupasta viikon ruokaostokset. Sohvalla istutaan ja miehen kanssa klikkaillaan ostoksia koriin, jos tytöt huutelee jotain välissä huudetaan että olkaapa hiljaa ollaan just ruokakaupassa😃

Ostokset haetaan k kaupan takaa noutopisteeltå, eikä mene keräysmaksua, kun aina ylittää 100e kuitenkin. Kaupan päällisiksi laatikoista löytyy muutama muumi tikkari tai lakupötkö. Välttyy turhilta heräteostoilta kun näkee koko ajan paljonko jo kerättyihin ostoksiin on menny 😊

Toinen näppärä homma, miksi lähteä kontrolli verikokeisiin labraan kun voi tilata kokeen ottajan kotiin, maksu max 20 e😃 kätevästi tämänkin hoksasin ja ystäväni Satu, Hoivapalvelut satu Susanna kävi ottamassa kokeet ja kiikutti labraan. Lähete toki pitää olla valmiina. Tätä palvelua voi siis hyödyntää kuka vaan, joka haluaa kokeen ottajan kotiin🤗

Meijän koti on aina niinku Peppi Pitkätossun Huvikumpu nii oli mulla kotona lapsuudessakin kyllä, ei oo, eikä ollu nii justiinsa. Tottakai olis kiva kun olis aina siistiä, mutta sais sitä koko ajan sitte siivotakin, muuhun ei aikaa jäisikään. Kaikki hoituu kyllä ajallaan, ilman suorittamista. Perusarkityöt kyllä hoidetaan ja lapsiakin yritetään tähän kasvattaa välillä heikoin menestyksin, rahaa ei menoihin tipu jos mitään ei kotona tee. Miten lie muilla, osallistuuko lapset kotitöihin hyvin🤔

Viikonlopuksi ollaan miehen kanssa lähdössä viettämään helppoa elämää Rokualle 13 vuotishääpäivän kunniaksi. Ei tarvi huolehtia edes perusarkitöistä, saa nauttia valmiista pöydistä, luonnon rauhasta ja toisten seurasta😊

Nyt kyllä alkaa kuullostaa siltä että elämä on yhtä ruusuilla tanssimista😅ei se kyllä sitä oo, aina on monenlaista haastetta ja mutkaa elämässä. Kyse on asenteesta  ja tasapainosta, haasteiden vastapainoksi tarvii rauhallisuutta ja helppoja ratkaisuja, jokainen voi itse päättää miten haasteisiin ja vastoinkäymisiin  suhtautuu ja millaisia helppouksia elämässä käyttää arkea helpottamaan.

Aurinkoisia hellepäiviä niistä tykkääville, mä en tykkää näin kuumasta plus 30 astetta, 20 astetta riittäisi mulle☀️😊🌸

Fysioterapia, eteenpäin pyrkiminen

Maanantai alkoi kivasti hammaslääkärin penkistä, kun perjantaina Kokkolan reissulla puraisin draculaa ja lähti pala hampaasta😅onneks oli lemppari hammaslääkäri päivystämässä niin selvisin jopa ilman puudutusta. Se hammaslääkärin penkki on kyllä vihon viimeinen paikka minne haluaa mennä😬

Oon odotellu kelan kuntoutuspäätöstä useamman viikon. Olen vuosia kulkenut fysioterapiassa omakustanteisesti ja nyt todella asiantuntevan ja kuuntelevan  työterveyslääkärin toimesta hakemus laitettiin vetämään. Torstaina kelalta soitettiin että myöntävät fyssaria 30 kertaa vuodelle, jee!! Käynnit omalla paikkakunnalla yhdistettynä omakustanteiseen biomekanikkari omt Juhani Taivelan käynteihin kerran kuussa Kokkolassa tuo varmasti toivottua edistymistä kotiharjoitteiden ja kuntosaliharjoittelun ohessa😊

Sain tosiaan vuoden kotiharjoitteiden ja ns pohjan hiomisen jälkeen viime viikolla Juhanilta  saliohjelman, jota jo välillä ajattelin etten koskaan enää saisi kun ongelmia kropan suhteen piisasi, mutta nyt! On kiva huomata, että kotiharjoitteista on ollut hyötyä ja huomaa että kantaa kroppaa eri lailla, arki on helpottunut asennonhallinnan huomioimisella, vaikka välillä tuntuu ettei tästä mitään tuu ja sitte taas kun hoksaa jonku jutun nii tuntuu että miks ihmeessä en oo tajunnu tätä aiemmin🐵

Oon luonteeltani sellainen, että pitää tapahtua sopivassa määrin edistymistä ja vaihtelua niin työelämässä kuin harrastuksissa, muuten alkaa turhauttaa. Ja onhan se kiva kun tulee onnistumisen elämyksiä, mutta toki välillä tullaan myös pilvenhattaroilta alas niin että jytisee😅 Onneksi on ystäviä, joiden kanssa pettymykset saa käsiteltyä nopsaa niin pääsee äkkiä taas jaloilleen ja eteenpäin🤗❤️

Se on jännä kun on elämässä liikaa kuormaa kyllä se vaan heijastuu mielen kautta kehoon. Nyt kun on monia osia alkanut selvitä, alkaa taas mahtua uusia mieluisia  juttuja elämään❤️😊uudenlaista elämää tässä on rakenneltu tietynlaisen suorittamisen tilalle rauhallisempaa menoa, mitä se nyt sitte lapsiperheessä omakotitalon askareiden parissa voi tarkoittaakaan 😉Terveys, perhe ja omat ja perheen harrastukset on tärkeitä tekijöitä ja arvoja. Omistakin harrastuksista tarkoitus pitää jatkossa enemmän kiinni.Uskon vahvasti että elämä johdattaa siihen suuntaan kuin on tarkoitettu, kun pysähtyy ja kuuntelee. Ystävän kanssa keskusteltiinkin miten on kiitollinen miten on elämässä asiat hyvin ja kuinka onnellinen on, vaikka tässä työpaikka tällä hetkellä puuttuu ja toisella muita haasteita😊☀️

Ammatillisen kuntoutuksen päätöstä odottelen tällä viikolla saapuvaksi, sitten taas tietää pääseekö askeleen lähemmäksi uusia haaveita.

Ai niin, kiitos saamistani palautteista tekstieni suhteen, jokainen niistä koskettaa ja on tärkeä🤗❣️

                                          Nauti jokaisesta hetkestä, sillä et saa koskaan
                                          Samaa hetkeä takaisin❤️

Irti päästäminen ja ihmissuhteet

Olen jutellut useamman ystäväni kanssa irtipäästämisestä ja ihmissuhteista lähiviikkoina. Kaikilla on ihan eri elämäntilanteita, mutta sama ajatus joka tilanteessa.

Oli kyseessä talonmyynti, muutto,avioero,työn vaihto, ihmissuhteen päättäminen milloin mistäkin syystä, terveyshaasteita yms. kaikki tilanteet on ihan yhtä vaikeita, vaatii prosessointia ajatuksissa ja hyväksyntää ja uusien ajatusmallien luomista, jotta näkee hyvää siinä, että jättää jotain vanhaa taakseen, kiitollisena siitä mitä on saanut kokea, mitä elämänvaihe on opettanut ja näkee kaikkien kipeiden tunteiden lomasta myös hyvää uudenlaisessa tulevaisuudessa.

Siinä suljettujen ovien edessä tuntuu pahalta. Mutta kun nostaa katseensa ja katsoo uuteen  suuntaan,Voi huomata jotain ihan uutta. Jotain, mitä ei ennen ole huomannut. Suljettu ovi voikin olla  tie jonnekin, missä on helppo hengittää ja kevyt kulkea. Ennen ei vain ole sitä tietä huomannut tai ei ole suostunut katsomaan.

Siellä uudella tiellä, tulee vastaan kuin itsestään, uusia ihmissuhteita, solmii uusia ystävyyssuhteita kun huomaa, että ajatusmaailmat kohtaa ja luottamus rakentuu kuin itsestään❤️

Elämässä on myös ihmisiä, joiden tarkoitus on opettaa jotakin.  Vaikka sillä hetkellä sattuu, kun huomaa ettei luottamusta ollutkaan riittävästi,  ajatusmaailmat on ihan erit tai elämäntilanteet van muuttuu niin, että ihmissuhde jää taakse. Tilalle tulee aina uusia ihmisiä, vanhojen ystävien lisäksi, joiden kanssa on hyvä olla, joihin voit luottaa  vaikka myrskyäisi, jotka haluavat aidosti kulkea rinnallasi elämän joka tilanteessa 👭  👬

"Jotkut ihmiset tulevat elämääsi opetuksina, toiset siunauksina"

Haaveiden uudelleen rakennusta syystä että..

No niin. Monia ajatuksia omassa päässä kerätty. Myös muiden näkemykset asiaan on tuonut selkeyttä siihen, mitä kohti haluaa kulkea. Vielä en voi avata asioita tarkemmin, mutta kunhan asiat etenee, uskoisin niistä kirjoittelevan. Työkkärin järjestämää ammatinvalintapsykologin palvelua suosittelen kyllä jokaiselle, joka hakee ajatuksia ammatin suhteen. Häneltä sai hyviä ajatuksia ja ideoita koulutuksista ja työnkuvasta.täytyy myöntää, että sen verran oli ajatukset välissä hukassa että hetken jo mietin, mikä mua vaivaa, kun en tiedä yhtään itsekään mitä edes haluan. Otin ajatuksia myös selvännäkijältä😅jokainen saa ajatella heistä mitä ajattelee ja tässä ammattiryhmässä on monenlaisia tekijöitä. Itse koen että he keillä kykyjä on voi saada ajatusta ja voimaantumista vaikeina hetkinä❤️😇

Haluan kuitenkin avata sen verran,että nykyinen työ todellakin oli oma haave. 15 vuotta päivystystyötä lisäopintoineen ja niiden vieminen käytäntöön on antanut valtavasti ja ajattelin olevan loppuelämän työpaikka ja haaveiden täyttymys. Omaan eräänlaisen niskan rakennepoikkeavuuden johon ilmeisesti nuoruusajan kolarin retkahdusvamma on tuonut omat vivahteensa. Stressi, kiire ja paine pahentaa oireita ja tuo neurologisia oireita, huimausta näköhäiriöitä, hankalia niskakipujaksoja a vasemman puolen eräänlaista jäykkyyttä. Nämä oireet alkoi olla niin hankalat että,Oli pakko käsitellä itselle että terveys on kuitenkin aina se tärkein ja myöntää itselle että haavekuva nykyisestä työstä romahti. Toki koen muutenkin että päivystystyön luonne on ehkä tässä vuosien varrella muutenkin mennyt koko ajan kiireisempään suuntaan🤔(tai sitten minä rauhallisempaan😅) tai pitää työskennellä tiettyjen kriteerien puitteissa, aikoja ei ole mistä antaa. Potilasmäärä tekijöihin nähden ei kohtaa. Kirjaaminen ja tilastoinnit vie ison osan ajasta, niiden kanssa ollaan nykyisin tosi tarkkana. Meinaan lakipykälät jne.

Eli kun sain itselleni käsiteltyä tuon ja kävin läpi myös omaa arvomaailmaa, haluan olla empaattinen, tehdä työtä sydämellä ja rauhallisesti, toteuttaa omaa kehittämisenhalua, olla aidosti läsnä ja ihmisläheinen ja antaa aikaa ja tukea. Elimistö myös pakottaa ja ohjaa tuohon suuntaan. Eli siihen suuntaan sitten 😎Sairaanhoitajan työssä yhtenä hetkenä saatat olla surevien omaisten rinnalla, hoitmassa kiireistä hoitoa tarvitsevaa potilasta, tai lääkärin kanssa katsomassa nuoren vainajan kylmiössä. Hetket, jotka todella koskettaa syvältä mutta muutaman minuutin kuluttua sinun on jo iloisesti hymyiltävä ja otettava seuraava asiakas sisälle jonkun paljon pienemmän vaivan vuoksi. Mutta jokainen potilas on tärkeä ja hänen vaivansa on yhtä tärkeä. Ne taustat mitä päivystyksessä tapahtuu, ei välity asiakkaille. Mutta voin sisimmästäni sanoa, että siellä kyllä kaikki tekee parhaansa. Todellakin. ❤️


Tämä tilanne on vienyt valtavasti energiaa ja voimavaroja ja olen tietyllä lailla helpottunut jo ajatuksesta että tiedän mitä kohti haluan kulkea. Niillä korteilla pelataan mitä luoja on suonut. Oireet pysyy hallinnassa, kun voin itse säädellä tahtia ja huomaan mitkä asiat pahentaa oireita jne. Jotenkin tuntuu että voimavaroja on nyt oikeisiin asioihin kun en enää kiellä näitä asioita itseltäni. Ne on osa minua ja ne on hyväksyttävä. Näin sanoi myös neurologi.Neurologi sanoi myös että päivystys ei ehkä ole paras työpaikka, mutta olet nuori vielä, toteuta haaveesi❤️

Ajattelen että Liike on lääke. Aina on joku liikuntalaji joka tuo mielihyvää, auttaa kipuihin, vetreyttää ja vahvistaa kroppaa yhdistettynä terveelliseen ja värikkääseen ruokaan sopivalla määrällä sattumia ja rennolla Asenteella. Niillä pääsee jo pitkälle 😊 Tätä ajatusmaailmaa haluan viedä eteenpäin ja ehkä myös tällä suht avoimella kirjoituksellani haluan luoda toivoa myös jollekin toiselle sitä tarvitsevalle❤️

"Vaikka kaadut, nouse ylös. Pysähdy. Hengitä. Käännä katse kohti sydäntä. Sinä olet kaikki."
(osa lauseesta lainattu hidasta elämää sivuston teksteistä. Sali kuva tutustumiskäynniltä hyvinvointikeskus Flowfitistä)

Aurinkoinen kevät ja tulevaisuusko😎☀️

Edellisen tekstin jälkeen sain yllättäviä yhteydenottoja samanhenkisiltä ihmisiltä. Jännä, niin se elämää alkaa pikkuhiljaa rakentua tavallaan siihen toiseen suuntaan.työ on kuitenkin niin suuri osa elämää. Joitain ihmisiä jää taakse ja uusia ihmisiä ja ystäviä on tullut tilalle❤️😊

Vielä kyllä niin sanotusti roikun sellaisessa välitilassa, en tiedä mikä oma työnkuva tai työ ylipäätään tulevaisuudessa on. Ajattelin hyödyntää työkkärin järjestämää  ammatinvalintapsykologin palvelua.Sieltä jo psykologi soittelikin kertaalleen ja antoi vinkkejä tämänhetkiseen tilanteeseen. Parin viikon päästä soittaa uudelleen. Koen että nyt on aika ja tilaisuus miettiä asioita uusiksi. Jos en olisikaan hoitaja, mikä voisin olla? Voi kyllä olla, että jatkan hoitajana kalliossa jossain muussa työssä, pari haavekuvaa itsellä on ainakin, mutta haluan ikäänkuin kaivaa kaikki kivenkolot ja mahdollisuudet tähän saumaan ja haluan rakentaa työn, josta pidän ja jonne on mukava lähteä ja jossa voisin myös toteuttaa itseäni ja omaa arvomaailmaa.Neuvottelu työterveyshuollon ja esimiehen kanssa on tulossa loppukuusta, sen toivon tuovan selvennystä tulevaisuuteen. 

Olen kiitollinen, että olen saanut rakennettua ympärilleni tukiverkoston, joihin todella voin luottaa ja jotka tukee ja puskee eteenpäin. Välillä olen varma että haluan tehdä näin, opiskella verkossa nämä opinnot, mutta sitte seuraavana päivänä en ole enää ollenkaan varma😃vanhin tyttäreni kysyi yhtenä päivänä, että äiti oletko syrjäytynyt yhteiskunnasta, olivat koulussa sellaisista puhuneet😅Koitin lohduttaa, että en ole, äitillä on monen monta ideaa ja ajatusta mutta menee hetki että saadaan terveys edellä rakennettua työelämä uusiksi.

Kevät on kaunis. Rakastan kevättä vuodenaikana, se tuo jotenkin kaikenlaista uutta, toivoa, valoa ja ilma on raikas. Mitä nyt astmaatikolle katupölyt tukkii keuhkoputket ja hengitys vinkuu😂mutta siitä huolimatta nautin. Harva se päivä olen käynyt järvellä katsomassa kevään tuloa ja jään sulamista, siellä maisemassa sielu lepää. Joku aamu ajattelin ottaa kahvit termariin ja rantaan aamiaiselle☀️❤️

Nyt vietetään rauhallista pääsiäisenaikaa oman perheen kera. Karjalanpaistia ja porkkanapiirakka on tehty. Mämmiä ja suklaamunia löytyy kaapista. Isälle eli lasten papalle on haudalle viety narsissi pääsiäisiloksi. Huomenna lapset menee virpomaan, mennään kokkoja kiertelemään ja pikkuveljeä vaimoineen ja koirineen odotetaan käymään, harvoin heitäkin ehtii näkemään. Nyt pururadalle metsäkävelylle ja illalla saunan lämmitykseen.Aurinkoista ja iloista pääsiäisen aikaa itse kullekin 😊