Pettymyksiä ja ylösnousuja

Lupasin kirjoittaa kun saan päätöksiä pääsenkö toteuttamaan ammatillista kuntoutusta haluamallani tavalla. Alustava päätös tuli, enkä pääse etenemään vieläkään minnekään. Odotukseni oli jo aika korkealla, mutta kevalle täytyy olla varmuus että itsensä elättää ennen kuin ajatusta aletaan tukemaan ja ammatillisuus rakennetaan terveyden ympärille.

Pettymys oli aika kova ja  ja ajattelin ensin etten kirjoita mitään.taas tuli myös todettua että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus koska niska meni ihan jumiin niin että käsikin on kovalla säryllå. Näin on tehny ennenkin kun tarpeeksi stressaa tai tympii😬. Pari päivää asiaa sulateltuani sisu kuitenkin nousi ja sydämen ääni vielä lujempaa siitä että jatka vielä. Koko ajan on muutenkin ollut fiilis että kurkotankohan kuuhun haaveillani. Sopivasti ystäväni @merkkuhelena kirjoitti blogissaan että jos kurkottaa kuuhun voi pudota tähtiin. Siinä toivossa vielä elän että tähtiin jään, enkä mätkähdä rytinällä maahan asti😉

Aloitin sitten tänään ukk instituutin sairaiden ja liikuntarajoitteisten liikuntaneuvonta verkkokurssin 2 opintopisteen verran. Ja otin yhteyttä jälleen unelmiani koskien muutamaan uuteen kontaktiin toivoen, että niistä poikii jotain uutta ajatusta jatkoon.
Kyllä, mielessä on käynyt luovuttaminen monta kertaa, välillä vaan tuntuu ettei yksinkertaisesti löydy ovea joka olisi tarkoitettu mulle avattavaksi. Mutta jostain kumman syystä sisin ei anna rauhaa periksi annolle. Eikä tässä nyt ole kuitenkaan kyse kuin työelämästä, onhan elämässä suurempiakin asioita ja isompia ki suruja ja pettymyksiä. Toki eihän toisten suruja ja pettymyksiä voi verrata toisiinsa. Kaikilla on omansa ja kaikkien kokemukset ja tunteet on sallittuja.

Ystävät, kanssakulkijat, kollegat ja ammattilaiset ja vertaistuet ovat kyllä olleet niin kullanarvoisia tämänkin polkuni varrella että en voi koskaan sanojeni avulla tuoda sitä kiitollisuutta  mitä sisimmässään heistä koen❤️miettinyt myös paljon sitä että onneksi sitä ilmeisesti on elänyt elämänsä ja ihmissuhteensa siten, että apua ja neuvoja ja tukea tuntuu löytyvän niin nykyisiltä, uusilta kuin menneisyyden ystäviltäkin, kiitos, minun sydän muistaa ja täyttyy kiitollisuudella, samoin kuin tämän blogin lukijat ja kommentoijat, sanat ja ymmärrys merkkaa paljon❤️💕🤗

Kiitos kun sain purkaa ajatukseni. Vaikka iloisemmista asioista onkin kivempi kirjoittaa. Ei muuta kuin kohti uusia pettymyksiä ja ilonpilkahduksia. Onneksi luonto ja metsä tuovat tietynlaista tasapainoa ja ihana perhe ja lapset tuo arkea ja iloa päiviin❤️