Haaveiden uudelleen rakennusta syystä että..

No niin. Monia ajatuksia omassa päässä kerätty. Myös muiden näkemykset asiaan on tuonut selkeyttä siihen, mitä kohti haluaa kulkea. Vielä en voi avata asioita tarkemmin, mutta kunhan asiat etenee, uskoisin niistä kirjoittelevan. Työkkärin järjestämää ammatinvalintapsykologin palvelua suosittelen kyllä jokaiselle, joka hakee ajatuksia ammatin suhteen. Häneltä sai hyviä ajatuksia ja ideoita koulutuksista ja työnkuvasta.täytyy myöntää, että sen verran oli ajatukset välissä hukassa että hetken jo mietin, mikä mua vaivaa, kun en tiedä yhtään itsekään mitä edes haluan. Otin ajatuksia myös selvännäkijältä😅jokainen saa ajatella heistä mitä ajattelee ja tässä ammattiryhmässä on monenlaisia tekijöitä. Itse koen että he keillä kykyjä on voi saada ajatusta ja voimaantumista vaikeina hetkinä❤️😇

Haluan kuitenkin avata sen verran,että nykyinen työ todellakin oli oma haave. 15 vuotta päivystystyötä lisäopintoineen ja niiden vieminen käytäntöön on antanut valtavasti ja ajattelin olevan loppuelämän työpaikka ja haaveiden täyttymys. Omaan eräänlaisen niskan rakennepoikkeavuuden johon ilmeisesti nuoruusajan kolarin retkahdusvamma on tuonut omat vivahteensa. Stressi, kiire ja paine pahentaa oireita ja tuo neurologisia oireita, huimausta näköhäiriöitä, hankalia niskakipujaksoja a vasemman puolen eräänlaista jäykkyyttä. Nämä oireet alkoi olla niin hankalat että,Oli pakko käsitellä itselle että terveys on kuitenkin aina se tärkein ja myöntää itselle että haavekuva nykyisestä työstä romahti. Toki koen muutenkin että päivystystyön luonne on ehkä tässä vuosien varrella muutenkin mennyt koko ajan kiireisempään suuntaan🤔(tai sitten minä rauhallisempaan😅) tai pitää työskennellä tiettyjen kriteerien puitteissa, aikoja ei ole mistä antaa. Potilasmäärä tekijöihin nähden ei kohtaa. Kirjaaminen ja tilastoinnit vie ison osan ajasta, niiden kanssa ollaan nykyisin tosi tarkkana. Meinaan lakipykälät jne.

Eli kun sain itselleni käsiteltyä tuon ja kävin läpi myös omaa arvomaailmaa, haluan olla empaattinen, tehdä työtä sydämellä ja rauhallisesti, toteuttaa omaa kehittämisenhalua, olla aidosti läsnä ja ihmisläheinen ja antaa aikaa ja tukea. Elimistö myös pakottaa ja ohjaa tuohon suuntaan. Eli siihen suuntaan sitten 😎Sairaanhoitajan työssä yhtenä hetkenä saatat olla surevien omaisten rinnalla, hoitmassa kiireistä hoitoa tarvitsevaa potilasta, tai lääkärin kanssa katsomassa nuoren vainajan kylmiössä. Hetket, jotka todella koskettaa syvältä mutta muutaman minuutin kuluttua sinun on jo iloisesti hymyiltävä ja otettava seuraava asiakas sisälle jonkun paljon pienemmän vaivan vuoksi. Mutta jokainen potilas on tärkeä ja hänen vaivansa on yhtä tärkeä. Ne taustat mitä päivystyksessä tapahtuu, ei välity asiakkaille. Mutta voin sisimmästäni sanoa, että siellä kyllä kaikki tekee parhaansa. Todellakin. ❤️


Tämä tilanne on vienyt valtavasti energiaa ja voimavaroja ja olen tietyllä lailla helpottunut jo ajatuksesta että tiedän mitä kohti haluan kulkea. Niillä korteilla pelataan mitä luoja on suonut. Oireet pysyy hallinnassa, kun voin itse säädellä tahtia ja huomaan mitkä asiat pahentaa oireita jne. Jotenkin tuntuu että voimavaroja on nyt oikeisiin asioihin kun en enää kiellä näitä asioita itseltäni. Ne on osa minua ja ne on hyväksyttävä. Näin sanoi myös neurologi.Neurologi sanoi myös että päivystys ei ehkä ole paras työpaikka, mutta olet nuori vielä, toteuta haaveesi❤️

Ajattelen että Liike on lääke. Aina on joku liikuntalaji joka tuo mielihyvää, auttaa kipuihin, vetreyttää ja vahvistaa kroppaa yhdistettynä terveelliseen ja värikkääseen ruokaan sopivalla määrällä sattumia ja rennolla Asenteella. Niillä pääsee jo pitkälle 😊 Tätä ajatusmaailmaa haluan viedä eteenpäin ja ehkä myös tällä suht avoimella kirjoituksellani haluan luoda toivoa myös jollekin toiselle sitä tarvitsevalle❤️

"Vaikka kaadut, nouse ylös. Pysähdy. Hengitä. Käännä katse kohti sydäntä. Sinä olet kaikki."
(osa lauseesta lainattu hidasta elämää sivuston teksteistä. Sali kuva tutustumiskäynniltä hyvinvointikeskus Flowfitistä)