Ajatuksia menneestä päivystys urasta ja nykyhetkeä

Kohta alkaa olla 8 kuukautta siitä kun päivystyksen sairaanhoitajan ura päättyi paria kuukautta vaille 15vuoden jälkeen. Ajattelin tuolloin että olen saavuttanut urallani sen mitä olen vain mielessäni haaveillut. Luonut uraani siihen suuntaan kuin olen halunnut, tehnyt töitä unelmien saavuttamiseksi. Kun loma päivätkin olisi lisääntynyt 38 päivään ja viimeisen koulun jälkeen sain lisää osaamista sovellattavaksi käytäntöön niin  ajattelin olevan haave ammatissani ja tyytyväinen saavutuksistani. Ja olinkin, mutta pienen hetken, toisin kuin olin ajatellut.

Luonne on kuitenkin eteenpäin pyrkivä, haluan kehittää ja organisoida, pohtia ja kirjoittaa. Nyt kun ajattelen tuota aikaa, tuntuu kuin kaikki olisi ollut vain unta. Ehkä olen alunperinkin lähtenyt tavallaan väärään suuntaan ja väärälle alalle? Ehkä en ole riittävästi pysähtynyt kuuntelemaan itseäni, omia arvoja ja omaa luonnetta? Voi olla että kuullosta pöhköltä, mutta kyllä sitä on ehtinyt monenlaista pyöritellä tässä 8 kuukauden aikana.

Fiksu työterveyslääkäri, joka on kyllä ihminen joka tekee työtään täydestä sydämestä ja mielenkiinnosta, oli pohtinut, että jos neurologi olisi aikoinaan sanonut mulle että nykyinen työ ei ehkä ole sinun loppuelämän työ, olisinko huomannut miettiä muita vaihtoehtoja tulevaisuudelle? Hyvä kysymys, mutta mietin että todennäköisesti olisin tehnyt samat valinnat?Kun on oma intohimo ja luonne joka haluaa mennä vaikka läpi harmaan kiven. Tämä lääkäri myös osasi ottaa asiakkaastaan kopin, silloin kun itse ei tajunnut, mistä on kyse.

Päivät kotona on aika samanlaisia, mutta niihin on löytänyt oman sisällön kun kevään jälkeen voimat on pikkuhiljaa palannut ja veriarvot kohentuneet. fysioterapiat ja jumpat vie oman aikansa, lenkkeilyä, ystäviä, lapsia kouluun,ammatillisen kuntoutuksen työstämistä. Nyt käyn verkossa sairaiden ja liikuntarajoitteisten liikuntaneuvonta kurssia, mikä on kyllä todella mielenkiintoinen, saa pohtia samalla myös omalla kohdalla miten suuri merkitys liikunnalla ja omalla motivaatiolla ja asiantuntevalla neuvonnalla ja tuella on ollut.

Olen kiitollinen että sain kokea tuon päivystyksen hoitajan uran. Se on opettanut paljon ja ilman sitä kokemusta olisin suurinpiirtein ihan eri persoona:) olen oppinut lukemaan ihmisiä ja puhumaan paljon, olen saanut tutustua loistaviin eri alan ammattilaisiin vuosien varrella ja uskon että monien heidän kanssa pidetään yhteyttä jatkossakin, osan kanssa enemmän, osan kanssa vähemmän, osan kanssa enempi ajatus tasolla, kiitollisena yhteisistä työ hetkistä.

Paljon hyviä hetkiä, paljon raskaita hetkiä, paljon kiirettä, oli myös rauhallisia hetkiä ja hauskoja hetkiä. Esimerkiksi on jäänyt mieleen kun jäi lomalle kerran viikonlopun päivystys vuoron jälkeen. tehtiin työkaverin kans maskotti, leikattiin lehdestä kasvot, kipsistä kädet, suojaessusta ja tutkimuspöydän paperirullista vartalo, keikkalääkäri tuli päivystää, jota ei ennen oltu tavattu. Tuli etsimään hoitajia kun oli kysyttävää,  yllätti meidät maskottia rustaamasta.hetken hävetti, mutta Hän tuli kuitenkin innoissaan mukaan, Hei laitetaanpa tää vielä näin ja tää näin😂sitte seuraavan aamun hoitaja löysi maskotin tutkimuspöydältä 🤭

Uskon että löydän vielä uuden suunnan haluamaani suuntaan. Sain kevalta oman kuntoutus asiantuntijan, jonka kanssa voi pohtia mahdollisuuksia ja joka tietää kaikki paperi asiat ja tukiasiat yms. Sydän tietää minne haluaa mutta keinot toteuttamiseen vaatii vielä työstämistä.muutamia verkkoja niin sanotusti olen veteen heitellyt, nähtäväksi jää tarttuuko niistä jotain.

”Sinulla on aivot päässäsi ja jalat kengissäsi. Voit ohjata itsesi mihin suuntaan vain haluat. Olet omillasi ja tiedät mitä tiedät. Sinä olet se, joka päättää mihin suuntaan lähdet.” — Dr. Seuss, Oh the Places You’ll Go

                       Tämä kuva jäi viimeiseksi kuväksi päivystys hoitsuna😊syksyn kelit ja luonto❤️

Pettymyksiä ja ylösnousuja

Lupasin kirjoittaa kun saan päätöksiä pääsenkö toteuttamaan ammatillista kuntoutusta haluamallani tavalla. Alustava päätös tuli, enkä pääse etenemään vieläkään minnekään. Odotukseni oli jo aika korkealla, mutta kevalle täytyy olla varmuus että itsensä elättää ennen kuin ajatusta aletaan tukemaan ja ammatillisuus rakennetaan terveyden ympärille.

Pettymys oli aika kova ja  ja ajattelin ensin etten kirjoita mitään.taas tuli myös todettua että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus koska niska meni ihan jumiin niin että käsikin on kovalla säryllå. Näin on tehny ennenkin kun tarpeeksi stressaa tai tympii😬. Pari päivää asiaa sulateltuani sisu kuitenkin nousi ja sydämen ääni vielä lujempaa siitä että jatka vielä. Koko ajan on muutenkin ollut fiilis että kurkotankohan kuuhun haaveillani. Sopivasti ystäväni @merkkuhelena kirjoitti blogissaan että jos kurkottaa kuuhun voi pudota tähtiin. Siinä toivossa vielä elän että tähtiin jään, enkä mätkähdä rytinällä maahan asti😉

Aloitin sitten tänään ukk instituutin sairaiden ja liikuntarajoitteisten liikuntaneuvonta verkkokurssin 2 opintopisteen verran. Ja otin yhteyttä jälleen unelmiani koskien muutamaan uuteen kontaktiin toivoen, että niistä poikii jotain uutta ajatusta jatkoon.
Kyllä, mielessä on käynyt luovuttaminen monta kertaa, välillä vaan tuntuu ettei yksinkertaisesti löydy ovea joka olisi tarkoitettu mulle avattavaksi. Mutta jostain kumman syystä sisin ei anna rauhaa periksi annolle. Eikä tässä nyt ole kuitenkaan kyse kuin työelämästä, onhan elämässä suurempiakin asioita ja isompia ki suruja ja pettymyksiä. Toki eihän toisten suruja ja pettymyksiä voi verrata toisiinsa. Kaikilla on omansa ja kaikkien kokemukset ja tunteet on sallittuja.

Ystävät, kanssakulkijat, kollegat ja ammattilaiset ja vertaistuet ovat kyllä olleet niin kullanarvoisia tämänkin polkuni varrella että en voi koskaan sanojeni avulla tuoda sitä kiitollisuutta  mitä sisimmässään heistä koen❤️miettinyt myös paljon sitä että onneksi sitä ilmeisesti on elänyt elämänsä ja ihmissuhteensa siten, että apua ja neuvoja ja tukea tuntuu löytyvän niin nykyisiltä, uusilta kuin menneisyyden ystäviltäkin, kiitos, minun sydän muistaa ja täyttyy kiitollisuudella, samoin kuin tämän blogin lukijat ja kommentoijat, sanat ja ymmärrys merkkaa paljon❤️💕🤗

Kiitos kun sain purkaa ajatukseni. Vaikka iloisemmista asioista onkin kivempi kirjoittaa. Ei muuta kuin kohti uusia pettymyksiä ja ilonpilkahduksia. Onneksi luonto ja metsä tuovat tietynlaista tasapainoa ja ihana perhe ja lapset tuo arkea ja iloa päiviin❤️

Elämä on laina

Kävin eilen ensimmäisen kummilapseni 18 vuotissynttäreillä. Olen kiitollinen kaikista kummilapsistani ja tietysti myös muista tärkeistä ystävistä, joiden elämään saan kuulua. Jännä tunne, tuntuu että ite on aina yhtä nuori, mutta kummasti tuo nuoriso muistuttaa siitä että kyllä elämä on eteenpäin vierinyt😊haikeaa, mutta kiitollista 🙏❤️

Kaikki on loppujen lopuksi elämässä lainassa. Aikanaan lapsetkin muuttavat omilleen, toivottavasti mukaan heille eväät, joilla löytävät oman paikkansa elämässä.

Ihana seurata oman elämän nuoria, joilla on selkeä päämäärä, jota kohti haluavat kulkea ja nuoremmilla omat mieluisat harrastukset, joista todella innostuvat.

Elämä koostuu unelmista Välillä ne muotoutuu uudelleen aiemmasta koetusta jotain oppineena, jos jokin ei tunnukaan omalta, aina löytyy uusi oma suunta. Kaikkien haaveiden ei ole tarkoituskaan toteutua.

Kuluva vuosi ja vuosien varrella sattuneet tapahtumat ovat muistuttaneet siitä ettei mikään elämässä ole pysyvää ja eikä mikään maallinen omaisuus tuo onnea. Vaikka jokin sinulle tärkeä tai merkityksellinen asia tai ihminen viedään pois, ei elämä lopu siihen vaikka hetkellisesti voi olo olla epätoivoinen ja surullinen.

Välillä Rakkaita poistuu elämästä jatkaen matkaa pilvien hattaroilla. Itse uskon että hekin jatkavat elämässäsi mukana sydämestä käsin ja seuraavat elämääsi jostain kauempaa.

Joskus unien mukana saa tavata pienen hetken näitä edesmenneitä tärkeitä ihmisiä.

Onni asuu hetkissä joita saa elää ja joiden muistot kätkeytyy sydämeen❤️

Odottavan aika on pitkä ja..

.. Kaikkeen paskaan tottuu😆🤭

Näitä tässä tullu mietiskeltyä viime aikoina. Odottaminen on kasvattanut mun kärsivällisyyttä hurjasti. Oon sellanen että pitäis saada asiat hoidettua loppuun tai ainakin jollain tapaa viedä asioita eteenpäin.

Sitte ku et voikaan enää tehä asioille enää ite mitään, odottaa vaan mitä toiset päättää puolesta niin voi herrajesta ku on vaikea olla 😅puhelin on koko ajan täysillä ettei vaan jää viesti tai sähköposti tai puhelu kuulematta😂tällä viikolla siis luvattu jotain kuuluvaksi.  Minä luonteelleni mittää maha, vaikka oonki oppinu ottaa monet asiat rauhallisemmin kuitenkin.
Ja luottamaan tietyllä lailla, että kyllä ne asiat aikanaan selviää. Kuitenki kiitollinenkin olen kaikesta kokemasta ja oppinut olen hurjasti niin elämästä kuin itsestänikin🙏 Olen opetellut keskittymään hengittämiseen, mitä Juhani fyssari on opettanut alusta asti. Ei oo muutes höyrypäälle helppoa. Vieläkään. 😅

Odottaminen on siis toisinaan piinallista. Joissain tilanteissa Odottaminen on aikaa omille ajatuksille tai keskittymistä siihen tilanteeseen mitä odotat. Tykkään olla ajoissa, jos olen varannut ajan jonnekin, viime tippa ei sovi mulle, tulee pahalle tuulelle siitä kiireen tunteesta😃

Ja sitte aihe kaikkeen paskaan tottuu. Olen kauhea äiti, mutta vasta käytin tätä kun maistatin lapsellani uunissa paistettua kesäkurpitsaa ja hän tuumasi nyrpistyneenä, että en oikein tykänny. Lipsahti puolivahingossa että "kaikkeen paskaan tottuu, syöt kato vaan, niin oppii tykkäämään" 🤭Äiti! Naurahti lapsi,no onneks ne äitinsä tuntee ja tottahan se ny sillee on😉

Fyssari asioissa tää on tullu esille mm. Tasapaino asioissa. Neurologiseen vaivaan ja osaksi myös tules vaivaan liittyen tasapaino on ollu nii huono että en kerrassaan oo onnistunu Steppilaudalle askelluksessa, mikä monelle muulle on itsestään selvyys. Mutta kun sitä on treenattu ja treenattu ja treenattu  niin Raija kuin Juhani fyssarin neuvoilla ja tsempeillä, nii onpahan alkanu sujumaan ja päästy seuraavaan korkeustasoon🤓eli jos ei edes yritä tehä niitä asioita missä on paska, ei voi päästä eteenpäin 😎oikeasti. Välillä ihan Hel..tin ärsyttävää ja niinku hakkais päätä seinään😬 Mutta se tunne, kun huomaat edistyneesi on jotain niin hienoa, ihan ku olisit voittanut lotosta tai saanu lapsena jonku huippu mieluisan joululahjan😆

"Katse eteenpäin ja suupielet ylöspäin,tee vastoinkäymisistä voimaa.." laulaa

 Elastinen eteen ja ylös kappaleessaan.Sanat tuossa biisissä antaa asennetta

Ja muistuttaa myös, että monesti "pahin vastustaja katsoo sua peilistä, se haastaa

 ja pyrkii pään pos kääntämään" Mutta kun kulkee sitä tietä, mikä itsestä tuntuu hyvältä, ei murehdi menneitä, antaa saatujen arpien muistuttaa siitä, että olet vahvempi kuin arven aiheuttajat ja kelpaat juuri sellaisena olet, tulee iloinen mieli ja luotto tulevaisuuteen 😎

                                                     Ihana syksy ja uus pipo nettihatusta😊