Välillä olen etsinyt ihan uutta alaa, johon terveydentilani sopisi. Olen käynyt läpi kymmeniä ja taas kymmeniä ammatteja ja koulutuksia, mutta mikään ei tunnu omalta. Tradenomi, merkonomi, koodari, psykoterapeutti, kirjanpitäjä, analyytikko, sihteeri, vakuutusmyyjä, jne jne jne. Mutta ei, ei löydy sopivaa. Välillä ajattelin että annan olla kun ei mikään onnistu ei sitten jään varmaan loppuelämäksi kotiin.
Mutta kun se eteenpäin pyrkivä luonne. Jotenkin niin turhauttaa että ei tämä voi näin mennä. Kyllä mulla aivot pelaa vaikkei muuten aina mikään pelaiskaan😅No taas sain uuden asiantuntijan rinnalleni, joka kannusti uskomaan alkuperäisiin unelmiin. Niinpä olen jälleen etsinyt uusia juttuja, lokeroinut ajatuksia, opiskellut lisää, kaivellut lisä tietoa. Oikeasti tämä haaveeni on intohimoni ja se ääni, mitå sydän sanoo. Ja se sanoo että elä luovuta, yritä vielä. Varmasti vanhana kiikkustuolissa harmittelen jos annan periksi enkä edes yritä ja käännä kaikkia kiviä eteenpäin pääsemiseksi.
Ja toisaalta, niinhän olen tehnyt itsenikin kanssa, kulkenut vuosia eri asiantuntijoilla ja vasta nyt ne on oikeat tyypit ympärillä. ❤️Se onkin ollut positiivista tässä kotona olo ajassa että treenit kulkee, kroppa rakentuu, kunto kohenee, neurologinen fysioterapia yhdessä omt fysioterapian kanssa toimii, tietysti oma motivaatio ja oma liikkuminen on ensiarvoisen tärkeää, mutta harppauksilla hommat on edennyt. Askelia piti taaksepäin ottaa mutta nyt on tullut isoja askelia eteenpäin😎
Ens viikolla tåytellään taas papereita ja odotellaan pari viikkoa eteneekö unelmat, toivottavasti jossain vaiheessa tulee tilanne, että saan kertoa niistä pikkuhiljaa tarkemmin täälläkin😊
