Tänä aamuna lenkkimaastossa oli osittain vaalea peite. Ilma hapekkaan raikas. Joka kerta tutulla lenkkipolulla huomaa jotain uutta ja kaunista, metsän ja luonnon kertomaa.
Herkistyn herkästi pienistä asioista, ystävän lausumista sanoista, onnistumisista, epäonnistumisista, lasten ilosta, pettymyksistä, unelmista, unelmien uudelleen muotoutumista, uusien ihmisten ilmestymisestä elämään, kauniista taivaasta, pilvien muodosta ☁, tähdistä taivaalla 🌟 . Siellä ne edesmenneet rakkaat seuraa maan päällä olevien elämää. ✨
Ennen en uskaltanut olla täysillä tällane hömppä, mutta nyt on jo oppinu, että se on kyllä ihanaa! Saa olla aidosti just sitä mitä on, sitähän se maailma on, iloa ja surua, rakkautta ja onnea, ylämäkeä ja alamäkeä💕
Se sisältä kumpuava tunne on niin suurta ja aitoa ettei sitä pysty peittelemään, eikä kannatakkaan.en tykkää kuunnella uutisia enkä lukea pahoja asioita maailmasta. Tykkään elää vähän niinku pumpulissa😅parempi ku ei liiaksi tiiä. Ruusunpunaiset lasit päässä vaan kuljeskelee ja kattelee maailmaa😍
Rakastan pohdiskella asioita psykologisella tavalla, ihmisten käyttäytymistä, miettiä miksi joku käyttäytyy niinkuin käyttäytyy, voisinko tai voisiko toimia paremmin toisella tavalla, olisiko se keveämpi itselle.
Jos en ole varma mitä haluan tai mitä sanon, vetäydyn asiasta kauemmaksi ikäänkuin. Annan apinoiden hakata peltiä pään sisällä miestäni lainaten ja palaan asiaan kun olen asiasta varmempi.
Kun mieltä painaa kyllin paljon jokin asia, sitä on vaikea pukea sanoiksi. Silloin tarvitsee aikaa itselleen, ennen kuin voi käsitellä sen itselle, hyväksyä, oppia ja siirtyä eteenpäin.- Joskus elämä kasvattaa meille suojapanssarin – ja sillä on tarkoituksensa. Kun aika on viimein kypsä kohdata kaikki tunteensa, on mahdollista silittää haarniskaansa ja tuntea sitä kohtaan kiitollisuutta."-hidasta elämää sivustolta lainattu.
