Itsearvostus ja kehon kuiskaukset

No niin täällä taas. Kirjoittaminen on eräänlaista meditaatiota. Tekstiä ei synny käskystä. Se syntyy tietyssä mielentilassa. Eilen Juhani omt  fyssarin kanssa asiasta keskusteltiinkin. Eihän biisitkään synny musiikin tekijällä pakolla tai taiteilijalla maalaukset jos joku käskee. Parhaimmat tuotokset syntyy, kun sisimmästä luovuus pyrkii ulos🤓

no, joka tapauksessa joku inspiraatio keskustelun seurauksena syntyi kun nousi monia ajatuksia mistä voisi kirjoittaa. Juhania  voi seurata instassa @omt juhani taivela ja @juhanikalervonpoika. Hänet täytyy melkein oppia tuntemaan itse ja kokea hänen ammattitaitonsa ei sanat riitä kertomaan. Hieno ihminen ja hienoja keskusteluja ja keinoja löytyy ihan käsittämättömän paljon😲, lämpimät suosittelut siis jos tarvetta on🙏❤ 

Viime aikoina olen käynyt ajatuksia herättäviä keskusteluja, hienojen ihmisten kanssa, elämä on ehkä hiukan vastustanut, mutta vankka tukiverkosto ympärillä on korvaamaton. On juteltu siitä, miten on helppoa neuvoa muita, mutta ei huomata kysyä itseltä kuulumisia tai oma mieli kieltää vahvasti esimerkiksi omat vaivat. Sitä mitä ei ole mielessä, sitä ei ole. Kätevää. Kunnes ehkä joudut kohtaamaan sen rankemmin. Onhan se nyt hyvänen aika mahtavaa saada olla terve ja hyvinvoiva, kukakapa sitä kieltämään. Jästipäänä sitä opettelee asioita kantapään kautta. Niinkuin keskustelujen perusteella tekee moni muukin, kun kyse on itsestä😃samoin kun moni ajattelee ettei itsestä olisi johonkin harrastukseen tai ammattiin tai elämykseen jne mutta tottakai on!! Katuisit jos et yrittäisi. Mielellä on valtava voima kehoon ja keholla mieleen. 🤔 

mitäpä jos sitä jokainen oppisi kysymään mitä omalle keholle kuuluu, mitä se milloinkin tarvitsee? Kuuntelemaan niitä pienimpiä kuiskauksia ja luottamaan omaan intuitioonsa, ettei kehon tarvitse huutaa viimeisessä hädässä. Lopultahan sinä itse kannat kehosi koko loppuelämän. Eli se pitäisi oppia hyväksymään ja olemaan hänen paras ystävänsä ja pitämään huolta parhaalla mahdollisella tavalla. Jokainen ihminen on arvokas, juuri sellaisena kuin on, kukaan ei määritä millainen on arvokas ihminen. Se olet siis juuri sinä! 🤗 Siksi joka aamu voi kysyä itseltään, mitä tänään vosi tehdä oman hyvinvointinsa edistämiseksi, jotta se jaksaisi hyvin 💖joskus ympärille tarvitsee apujoukkoja mutta sekin on sallittua se ei ole muilta pois. Sinun polkusi on arvokas, hyväksy muhkurat ja esteet tiellä ja jatkat matkaasi🙏😊

Lasten hetkessä elämistä on ihailtavaa seurata. Ei he osaa stressata kellolla ja kiireellä , pysähtyvät ihailemaan kauniin muotoisia lumihiutaleita, puun oksien kiemuroita, leikkivää oravaa.ekaluokkalainen lähti kouluun viime tipassa  viiden minsan päästä soi ovikello  oli palannut takaisin  "äiti letit unohtu" tehtiin siinä letit sitte ja lähti uudestaan koitin kiirehtiä mutta aikoi taluttaa pyörää jos on liukasta ei ollenkaan tuntunut haittaavan jos myöhästyy😃sellainen minäki haluaisin olla😍

Helmikuun mietteitä

Viikko vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Välillä jo kävi mielessä,  mitä mä nyt tällaisen oon perustanut, mitä mä tänne kirjoitan 😃työkaverini sanoikin, että "kävin lukemassa sun blogia, oli ihan sunlaista tekstiä, meinasin sulle kommentoida, että nyt sun blogi löytyy tuolta, mutta voipa olla, että joku päivä kun menen sitä lukemaan, sitä ei enää löydykään mistään" 😂Myönnän, niin voi käydä😅, Mieli voi muuttua,  mutta niin kauan kuin en loukkaa mieleni muutoksilla muita ihmisiä, sallin sen itselleni. 😊

Töissä ollut pitkästä aikaa pari vuoroa viikon sisällä puhelimessa hoidon tarpeen arviointia, labravastausten antamista yms. Se työ on omalla tavallaan haasteellista.Ollaan puun ja kuoren välissä, kun haluaa palvella ihmisiä mahdollisimman hyvin, mutta siihen ei ole mahdollisuutta, kun aikoja on rajallisesti ja tarkat ohjeistukset, minkä sisällä tulee toimia. Parhaansa yrittää, mutta aina ei todellakaan tunnu siltä, ikävä kyllä. Onneksi työnkuva on vaihtelevaa, jokainen työpäivä on erilainen, ei ole kahta vuoroa yleensä samassa työpisteessä:)

Joskus työasiat jää mieleen pyörimään. Työkaverin kans puhuttiinkin, että mistähän sitä löytäisi sellaisen työn, mitä kotona ei tarvisi miettiä. Tultiin siihen tulokseen, ettei mistään.  Mikäpä sitä luonnetta muuttaa, maalarina murehtisi, mitä värejä sitä huomenna sekoittaisi että sävystä tulisi sopiva, roskakuskina miettisi, miten ehtii kaikki roskikset tyhjentää😅.

Mulla Alko viikonloppu vapaa jo nyt. Ajattelin kuluttaa sitä ulkoillen, uimahallissa polskien, itäsuomen ylipiston ravitsemus ja liikunta osion viimeistå tehtävää askarrellen ja sunnuntaina olis vanhemman tytön harkkapeli Kalajoella, sinne sitte koko perheellä😊ihana työkaveri lainasi poikansa nappikset kun vanhat oli neidillä jääny pieneksi eikä ehdi lähteä enää mieluisia metsästämään, kiitos siitä🤗

Toisaalta houkuttaisi mennä yön yli vaikka mökkeileen mutta katsotaanpa houkuttaako se koti kuitenki enemmän😉Huomeaamuna hierojalle ja ystävän kanssa kahvittelua😍toistakin ystävä perhettä haaveilisin jo nähä jos aikataulut natsaa.
Ai niin! Rohkenin muutaman vuoden tauon jälkeen käydä verikokeissa kolesterolit, sokerit ja muut, olin ihan varma että niissä nyt jotain on, jännitti niin että päästä huippas labrassa😂mutta kaikki oli ihan erinomaisia tuloksia 😅kyllä se värikäs sapuska ja monipuolinen syöminen sisuksissa näkyy,siitä lisää jokin toinen kerta! Mukavaa viikonloppua itse kullekin 🤗


-J-